Perustietoa metsistä ja puuraaka-aineesta

Alaotsikot:

  • Suomen metsävarat
  • Puulajit
  • Kestävä metsänhoito
  • Metsätalouden kestävyys (sustainability)
  • Metsien sertifiointi
  • Metsien suojelu ja monimuotoisuus
  • Puun laillisuus ja jäljitettävyys
  • Suomen metsät vs. maailman metsät
  • Metsät, puu ja ilmasto

Suomi on metsäinen maa: 75 prosenttia maa-alastamme, eli noin 22,8 miljoonaa hehtaaria, on metsää. Kestävän metsänhoidon seurauksena Suomen metsät kasvavat vuosittain enemmän kuin niitä hakataan. Vuonna 2017 metsien puusto kasvoi 107 miljoonaa kuutiometriä kun vastaavasti puuston hakkuut ja poistuma oli yhteensä 87 miljoonaa kuutiometriä (tiedot perustuvat VMI12 tuloksiin). Metsät sitovat ilman hiilidioksidia kasvillisuuteen ja maaperään. Puuhun sitoutunut hiili vapautuu uuteen kiertoon käyttöajan päättyessä. Lähde: Luke täältä

VMI = valtakunnan metsien inventointi

Suomen metsien vuosittainen kasvu (kuvan lähde: Metsäteollisuus ry,)

Puulajit

Suomalaiset pääpuulajit ja tärkeimmät kaupalliset puulajit ovat kuusi, mänty ja koivu. Viimeisimmän valtakunnan metsien inventoinnin (VMI12) mukaan männyn, kuusen ja koivun osuus kokonaispuuston tilavuudesta on 97 prosenttia.

Etenkin puusepänteollisuus hyödyntää jonkin verran myös muita puulajeja kuten leppää, tammea, saarnia ja lehtikuusta ym. 

Mänty (pinus sylvestris) on Suomen yleisin puulaji: noin 65% metsäpinta-alasta on mäntyvaltaista. Sen levinneisyysalue on laaja: mänty kasvaa eteläisestä Suomesta Pohjois-Lappiin asti lukuun ottamatta korkeimpia tuntureita.

Kuusi (picea abies) on männyn jälkeen Suomen toiseksi yleisin puulaji noin 25% osuudella metsäpinta-alasta. Sen levinneisyysalue kattaa lähes koko Suomen pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Koivuja esiintyy Suomessa lähes koko maassa: rauduskoivu (betula pendula), hieskoivu (betula pubescens) ja erikoisuus visakoivu (Betula pendula var. carelica).

Metsien omistus

Suomessa metsät ovat suurelta osin yksityisessä omistuksessa. Metsistä 60 prosenttia on yksityisten, 9 prosenttia yritysten ja 26 prosenttia valtion omistuksessa. Loput 5 prosenttia kuuluvat mm. seurakunnille, säätiöille ja kunnille. Teollisuuden puuhuolto nojaa vahvasti yksityismetsiin, sillä 80 prosenttia teollisuuden käyttämästä puusta tulee yksityisiltä metsänomistajilta. Valtion metsät sijaitsevat etenkin Pohjois-Suomessa.

Kestävä metsänhoito

Kestävyyden periaate tarkoittaa sitä, että turvataan tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on. Metsävarojen riittävyyden ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat olennainen osa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä. Metsäpolitiikalla asetetaan reunaehdot metsien kestävälle hyödyntämiselle.

Kestävä metsätalous koostuu taloudellisen, ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden ulottuvuuksista. Taloudellinen kestävyys tarkoittaa sitä, että metsien elinvoimaisuus, tuottavuus ja kannattavuus säilyvät pitkällä aikavälillä. Ekologinen kestävyys voidaan turvata muun muassa säilyttämällä metsäluonnon monimuotoisuus sekä pitämällä vesistöt puhtaina. Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu metsistä saatavan hyödyn turvaaminen kansalaisille ja eri toimijoille myös jatkossa. Kulttuurinen kestävyys on ymmärrystä luonnosta ja ihmisen toiminnasta, mihin sisältyy pohdintaa metsän, talouden ja kulttuurin suhteesta.

Huolehtimalla kestävyyden eri osa-alueista turvataan nykyisten ja tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyödyntää metsiä hyvinvoinnin lähteenä. Näiden eri ulottuvuuksien yhteensovittaminen on haaste, johon metsäpolitiikan on vastattava.

Metsätalouden kestävyyttä edistetään ja seurataan

Metsälainsäädännön tavoitteena on edistää metsien kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Metsänhoidon suositukset kuvaavat, millaisin keinoin metsää voidaan hoitaa ja käyttää kestävästi siten, että metsänomistajan tavoitteet toteutuvat.

Metsätalouden kestävyyttä arvioidaan ja seurataan yleiseurooppalaisten kestävän metsätalouden kriteerien ja indikaattoreiden perusteella. Valtakunnan metsien inventointi (VMI) on metsien ja metsävarojen seurantajärjestelmä, joka tuottaa monipuolista tietoa koko maan metsistä. VMI:n tuloksia käytetään laajasti metsätalouden kestävyyden arvioinnissa.

Lisätietoja asiasta: https://mmm.fi/metsat/metsatalous/metsatalouden-kestavyys

Metsien sertifiointi PEFC ja FSC

Metsäsertifointi on kolmannen osapuolen tarjoama riippumaton, vapaaehtoinen merkki metsän kestävästä kasvatuksesta ja käytöstä. Sertifikaattien luonnonhoidon vaatimukset on asetettu lainsäädäntöä tiukemmiksi.

Metsäsertifioinnilla voidaan osoittaa, että metsiä käytetään kestävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että metsien hoito ja käsittely on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää, eikä tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuuksia heikennetä. Metsäluonnon monimuotoisuus sekä metsien kulttuuri- ja virkistysarvot säilytetään samalla kun harjoitetaan suunnitelmallista metsätaloutta. Metsäsertifioinnin tarkoituksena on vahvistaa suomalaisten puuperäisten tuotteiden menekkiä kansainvälisillä markkinoilla.

Metsäsertifioinnissa on määritelty vaatimukset, joiden täyttymistä arvioi vuosittain ulkopuolinen taho. Sertifikaatti myönnetään, kun metsänomistajat ja metsätalouden toimijat sitoutuvat sertifiointikriteerien mukaiseen toimintaan, ja kriteerien vaatimukset täyttyvät arvioinnissa. Puun alkuperäketjun todentamisella varmistetaan, että puu on peräisin sertifioiduista metsistä. Alkuperäketjun sertifikaatti myönnetään metsäteollisuuden tuotantolaitoksille, joilla on alkuperän seurantajärjestelmä.

Maailmalla on käytössä kaksi suurta sertifiointijärjestelmää PEFC ja FSC. PEFC on lähinnä metsänomistajajärjestöjen ja metsäteollisuuden tukema järjestelmä. FSC on lähtöisin ympäristö- ja luontojärjestöistä, ja FSC painottaa enemmän ympäristöön ja suojeluun liittyviä seikkoja. Suomen metsistä noin 85 % on PEFC-sertifioituja ja vajaat 10 % FSC-sertifioituja.

Suomessa metsäsertifiointi toteutetaan yleensä alueellisena ryhmäsertifiointina. Metsänomistajat osallistuvat sertifiointiin joko metsänhoitoyhdistysten jäsenyyden kautta tai ilmoittautumalla Kestävän metsätalouden yhdistykselle suoraan tai heitä edustavan organisaation, kuten puunhankintayrityksen kautta.

Lisätietoa: https://www.metsakeskus.fi/metsasertifiointi

Metsien suojelu ja monimuotoisuus

Osa metsän luontokohteista on nähty monimuotoisuuden tai jonkin tietyn eliölajin olemassaolon kannalta niin merkittäviksi, että ne on rauhoitettu lailla. Metsäsertifiointikriteerit kannustavat suojelemaan metsää lakirajoja laajamittaisemmin. Luontoarvot voi huomioida metsässään tätäkin paremmin jättämällä muut arvokkaat elinympäristöt metsän käsittelyn ulkopuolelle. Metsän suojelusta voi saada myös rahallisen korvauksen.

Lakien edellyttämä suojelu

Metsän suojelu voi perustua metsälakiin tai luonnonsuojelulakiin. Lakisääteiset luontokohteet on turvattava metsien käsittelyltä. Kohteet rajataan leimikon ulkopuolelle esimerkiksi hakkuita suunniteltaessa. Vastuu lakikohteiden huomioimisesta on metsänomistajalla. Oman metsän luontokohteiden sijainnin voi tarkistaa esimerkiksi Metsään.fi-palvelusta tai Metsäkeskuksesta. Tilalla saattaa olla myös luontokohteita, jotka kartoituksissa ovat jääneet huomaamatta.

Vapaaehtoinen metsien suojelu

Metsää voi suojella oma-aloitteisesti lakikohteita laajemminkin ja tähän kannustetaan valtion maksamalla tuella. Metsäkeskuksen kanssa metsänomistaja voi solmia kymmenen vuoden määräaikaisen ympäristötukisopimuksen. Määräaikaisessa suojelussa metsä pysyy metsänomistajan omistuksessa, mutta se jätetään metsätalouskäytön ulkopuolelle. Suojelusta maksettava korvaus perustuu puuston laskennalliseen arvoon. Suojelun yhteydessä voidaan sopia luonnonhoitotöistä, kuten lähteen tai korven ennallistamisesta. Myös luonnonhoitotyöt voidaan rahoittaa ympäristötuella.

Metsälakikohteiden ohella määräaikaiset suojelukohteet voivat olla metsiensuojeluohjelma METSO:n luontotyyppejä sekä muita arvokkaita elinympäristöjä. Lisäksi erilaisten paikkatietoaineistojen perusteella on analysoitu mahdollisia METSO-ohjelmaan soveltuvia kohteita.

Metsiä voi suojella myös pysyvästi perustamalla yksityisen luonnonsuojelualueen tai myymällä metsän suojelualueeksi. Pysyvän suojelun vaihtoehdoista voi kysyä Metsäkeskuksen METSO-asiantuntijalta tai suoraan ELY-keskuksilta.

https://www.metsakeskus.fi/suojelu

Puun laillisuus ja jäljitettävyys

Euroopan Unionin puutavara-asetus ((EU) 995/2010) pyrkii estämään laittoman puutavaran käytön Euroopan Unionin alueella. Laittomana pidetään puutavaraa, jota on sen alkuperämaassa käsitelty kansallisen lainsäädännön vastaisesti.

Asetus koskee sekä tuontipuuta että kotimaassa tuotettua puutavaraa. Tuojan tai tuottajan on osoitettava asianmukaisen huolellisuuden järjestelmällä (due diligence system, dds), että markkinoille tuleva puu on laillista.

Suomalaisen puun alkuperä tunnetaan

Puutavara-asetus on pantu Suomessa täytäntöön lailla puutavaran ja puutuotteiden markkinoille saattamisesta (897/2013). Suomessa tuotetun puun alkuperän seurantaan säädökset ovat käytännössä vaikuttaneet vähän. Metsälain valvonnan keskeinen osa on metsänkäyttöilmoitus, joka toimitetaan Metsäkeskukseen viimeistään 10 päivää ennen hakkuun aloittamista.

Metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos puuston keskiläpimitta on alle 13 senttimetriä. Yleensä kyse on taimikonhoidosta, jolloin puuston määrä on vähäinen ja esimerkiksi luontokohteiden tuhoutuminen hyvin epätodennäköistä.

Asetus koskee myös puutuotteita

Asetusta sovelletaan sekä raakapuuhun että puusta valmistettuihin tuotteisiin kuten esimerkiksi vaneriin, kartonkiin, huonekaluihin, massaan ja paperiin silloin, kun ne tulevat ensi kertaa Euroopan Unionin markkinoille. Asetusta valvoo Maaseutuvirasto.

Maailmanlaajuisesti laittomat hakkuut ovat merkittävä ja kasvava ongelma. Ne pahentavat metsäkatoa, kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja heikentävät biologista monimuotoisuutta.

Lakeja noudattavien toimijoiden kilpailuasema heikkenee ja valtiot menettävät tuloja laittomien hakkuiden vuoksi. Laittoman puutavaran kauppaan saattaa liittyä aseellisia selkkauksia ja vakavia ihmisoikeusrikkomuksia.

Lisätietoa: https://www.metsakeskus.fi/eun-puutavara-asetus

Suomen metsät vs. maailman metsät

Lähes kolmasosa maapallon maapinta-alasta on metsien peitossa. Maailman suurimmat metsävarat sijaitsevat Venäjällä, Brasiliassa ja Pohjois-Amerikassa.

Euroopan Unionin yhteenlaskettu osuus maailman metsistä on noin viisi prosenttia. EU:n maapinta-alasta noin 43 prosenttia (182 miljoonaa hehtaaria) on metsää ja muuta metsäistä maata. Päinvastoin kuin suuressa osassa maailmaa, metsäpinta-ala on kasvussa EU:n alueella: viimeisen 25 vuoden aikana metsäpinta-ala on kasvanut 9 prosenttia.  EU:n suurimpia metsävaltiota ovat Ruotsi, Espanja, Suomi, Ranska, Saksa ja Italia. Eräissä maissa, kuten Maltalla ja Irlannissa, metsien osuus valtion alasta on hyvin pieni. Yhteensä EU:n metsät tuottavat 470 miljoonaa kuutiota raakapuuta vuosittain.

Metsien omistus ja käyttö vaihtelevat Euroopan ja EU:n sisällä.  Esimerkiksi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, Itävallassa ja Ranskassa metsät ovat suurimmalta osin yksityisessä omistuksessa. Itäisessä Euroopassa, kuten Puolassa, metsät ovat lähinnä julkisessa omistuksessa.

Suomi on EU:n metsäisin maa pinta-alaan suhteutettuna.

https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/pdfscache/52476.pdf

Metsät, puu ja ilmasto

Metsään on sitoutunut merkittävä määrä hiiltä, joka on yhteyttämisessä sidottu ilmakehästä. Lämpimässä ja korkeassa hiilidioksidipitoisuudessa kasvit yhteyttävät ja kasvavat nopeammin kuin viileässä ja matalassa. Muuttuva ilmasto luo siis hyvät edellytykset puuston kasvulle, mutta myös riskit kasvavat. Kuivuus, tulvat ja erilaiset bioottiset metsätuhot saattavat yleistyä tulevaisuudessa. Tällöin myös aktiivisen metsänhoidon merkitys kasvaa.

Metsien käytöstä ja metsäpinta-alan pienenemisestä huolimatta Suomen metsävarat ovat kasvaneet kiihtyvällä vauhdilla useiden vuosikymmenien ajan, ja kasvun ennustetaan jatkuvan. Metsävarojen kasvu johtuu muun muassa aiemmista metsänhoitotoimista, suometsien ojituksesta ja mahdollisesti myös tähän saakka tapahtuneesta ilmastonmuutoksesta.

Nykyisin Suomen vuotuisista fossiilisen energiantuotannon aiheuttamista hiilipäästöistä noin puolet sitoutuu puustoon, metsämaahan ja puutuotteisiin. Metsien ja maankäytön sektori on tällä hetkellä ainoa hiilipäästöjä sitova mekanismi. Tulevaisuudessa teollinen päästöjen sidonta voi nousta uudeksi merkittäväksi mekanismiksi sitoa hiilidioksidia ilmakehästä.

https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsat-ja-ilmastonmuutos/

Sivua päivitetty 22.6.2020

Alan tilastoja

Lue lisää

Puutuoteteollisuus ry

Tietoa järjestöstä