Puutuoteteollisuus ry:n antamat lausunnot

2025

13.6.

Asetusluonnos rakennusten energiatehokkuudesta VN/18838/2024

Puutuoteteollisuus ry kiittää mahdollisuudesta lausua ehdotetusta asetuksesta. Yhdistys toimii suomalaisen puutuoteteollisuuden ja puurakentamisen edunvalvojana. Tässä lausunnossa tuodaan esiin puupohjaisen rakentamisen näkökulmia erityisesti energiatehokkuuden, teknisen toteutettavuuden ja ilmastovaikutusten kannalta.

Puu on ainoa laajasti hyödynnettävä rakennusmateriaali, joka toimii samalla sekä hiilensitojana että pitkäaikaisena hiilivarastona. Lisäksi puu on uusiutuva ja kiertotaloutta tukeva materiaali. Puutuotteet sitovat hiiltä koko elinkaarensa ajan ja niillä voidaan korvata materiaaleja, joiden valmistus tuottaa enemmän päästöjä. Rakennusten energiatehokkuutta koskevien asetusten tulee siksi tukea puurakentamista, ei asettaa sille teknisesti perusteettomia esteitä. Näin varmistetaan, että ilmastohyödyt voidaan realisoida myös käytännön rakentamisessa – ei pelkästään teoriassa.

EPBD edellyttää, että energiatehokkuustoimenpiteissä otetaan huomioon ilmastonmuutokseen sopeutuminen, sisäilman olosuhteet ja kustannusoptimaalisuus. Yksiaineiset ulkoseinärakenteet, kuten massiivipuu, CLT, hirsi (tai vaikka kevytbetoniseinä), tarjoavat yksinkertaisen ja toimintavarman kosteusteknisen ratkaisun, joka on vikasietoinen ja pitkäikäinen. Nämä ominaisuudet ovat entistä tärkeämpiä tulevaisuuden ilmastossa, jossa rakenteiden kyky kestää kosteusrasituksia ilman monimutkaisia kerrosratkaisuja korostuu. Sisäympäristön hallinta ja sille esitetyt tiukennukset ja jäähdytystarpeet (myös luokan 1 rakennuksille) luovat uusia haasteita monikerrosrakenteiden kosteustekniselle toimivuudelle.

Energiatehokkuuden lisäkiristykset uudisrakentamisessa aiheuttavat rakennuttajille merkittäviä lisäkustannuksia, vaikka ilmastovaikutukset jäävät marginaalisiksi. Lainsäädännön painopiste tulisi säilyttää olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamisessa.

1. Massiivipuurakentamisen E-lukuhelpotus säilytettävä (viitataan: Liite 2)

Pidämme perusteltuna asetukseen sisältyvää huojennusta, jonka mukaan massiivipuurakennukset saavat ylittää E-luvun raja-arvon 10–20 % käyttötarkoituksesta riippuen. Tämä huojennus vastaa hallitusohjelman tavoitetta puurakentamisen edistämisestä ja tunnustaa massiivipuun elinkaaren aikaiset ympäristöhyödyt, sekä sen todistetut dynaamiset lämpötekniset ominaisuudet, joita staattinen U-arvolaskenta ei täysin tavoita. Tutkimukset (esim. Sahakari & Kalema, TTY 2010) ovat osoittaneet, että hirren massa pienentää sekä lämmitys- että erityisesti jäähdytysenergiankulutusta alentaa kesäajan maksimilämpötiloja, mikä puoltaa vahvasti massiivipuulle myönnettävää helpotusta. Massiivipuurakenteilla, kuten hirsi- ja CLT-seinillä, on lisäksi osoitettu olevan merkittävä passiivinen vaikutus kesäajan jäähdytystarpeen pienentämisessä – jopa 30–50 %. Massiivipuun lämmönjohtavuus on myös tutkimusten mukaan keskimäärin 8 % parempi kuin nykyisessä laskennassa käytetty arvo. Nämä ominaisuudet tukevat E-lukuhelpotuksen säilyttämistä.

Esitys: Huojennus on säilytettävä ja sen ehtoja selkeytettävä siten, että myös puuhybridit voidaan tarvittaessa katsoa huojennukseen oikeutetuiksi, mikäli puu on pääasiallinen ulkoseinämateriaali.

2. Ilmanpitävyyden suunnitteluarvo ja toteuma on erotettava toisistaan (§8 ja Liite 1, 2.4)

Asetuksessa ilmanvuotoluvun (q50) raja-arvoksi esitetään 2,0 m³/(hm²), jota pidämme lähtökohtaisesti realistisena. Suunnitteluvaiheessa tämä arvo joudutaan kuitenkin usein arvioimaan varovaisesti, mikä voi johtaa ylivarovaisuuteen, ylisuunnitteluun ja tarpeettomiin lisäkustannuksiin erityisesti hirsirakennusten osalta.

Energiatodistuksen laskennassa tulee voida hyödyntää mitattua ilmanvuotoarvoa silloin, kun se alittaa raja-arvon. Tämä mahdollistaa kustannustehokkaamman suunnittelun ja estää rakenteiden ylivarustelun turhaan

Esitys: Mahdollistetaan, että energiatodistus voidaan ennen rakennuksen käyttöönottoa päivittää suunnitteluarvon sijaan toteutuneeseen ilmanvuotolukuun, jos mittaustulos on asetuksen raja-arvon (2,0 m³/(hm²)) mukainen tai sitä parempi ja rakennuksen E-lukuvaatimus kokonaisuudessaan täyttyy. Tämä lisää luottamusta energiasuunnitteluun ilman ylivarovaisuutta ja mahdollistaa tehokkaamman ja kustannusoptimoidun toteutuksen.

Perustelu: Nykyinen tulkinta pakottaa suunnittelijan varmuuden vuoksi ylimitoittamaan muita rakenteita, mikä nostaa kustannuksia jopa tuhansilla euroilla per kohde. Tämä on erityisen kohtuutonta käsityönä valmistettaville hirsirakennuksille ja voi johtaa siihen, ettei perinnehirsirakentamiselle jää toteuttamiskelpoista reittiä määräysten puitteissa – käytännössä vaarantaen koko käsinveistetyn hirsirakentamisen ammattikunnan.

3. Laskentasään ja jäähdytysrajan yhdistetty muutos on kohtuuton (Liite 1, 2.8.1)

Asetuksessa on muutettu laskentasäätä vastaamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Samalla on säilytetty nykyinen jäähdytysraja (26 °C ja 150 h), mikä johtaa käytännössä kaksoiskiristykseen. Tämä voi aiheuttaa erityisesti passiivisissa puurakennuksissa tarpeetonta jäähdytysenergian käyttöä ja teknisiä kompromisseja.

Esitys: Valitaan joko sääaineiston päivitys tai jäähdytysrajan tiukkuus – ei molempia samanaikaisesti.

Perustelu: Näiden kahden muutoksen yhdistelmä on teknisesti epärealistinen ja taloudellisesti kestämätön erityisesti passiivisille puurakennuksille. Se voi aiheuttaa tarpeen asentaa jäähdytysjärjestelmä kohteisiin, joissa sille ei olisi muuten teknistä tarvetta. Tämä on ylimääräinen 5 000–10 000 euron investointi omakotirakentajalle ja täysin vastoin energiatehokkuusperiaatteita.

4. Kokonaisenergiankulutus ensisijaiseksi mittariksi (§9, viittaus myös liitteeseen 2)

Rakennuksen energiatehokkuutta tulee tarkastella kokonaisuutena eikä yksittäisiin U-arvoihin perustuvien vaatimusten kautta. Yhteen rakenteeseen kohdistuva tiukka U-arvovaatimus voi johtaa muihin osiin rakennusta kohdistuviin tarpeettomiin kompromisseihin – esimerkiksi lisääntyneisiin materiaalimääriin, monikerrosrakenteisiin ja teknisesti vähemmän toimiviin ratkaisuihin. Kuten Tampereen Teknillisen Yliopiston laaja selvitys (TTY 2008) osoittaa, rakenteiden tarpeeton paksuntaminen pelkkien U-arvovaatimusten kiristämiseksi aiheuttaa merkittäviä teknisiä haasteita ja muutostarpeita useille rakennetyypeille, mikä väistämättä heijastuu myös kustannuksiin (mm. perustukset, kuljetukset, asennustyö). Tämä voi olla erityisen kohtuutonta yksiaineisille puuratkaisuille, jotka muuten täyttäisivät energiatehokkuustavoitteet kokonaisuutena – esimerkiksi hirren massiivisuuden ansiosta (Sahakari & Kalema, TTY 2010).
Nykyinen tapa painottaa U-arvoja ja lämpöhäviöiden tasauslaskentaa rajoittaa kokonaisoptimointia ja vaikeuttaa uusien, innovatiivisten puurakenteiden hyödyntämistä. Kokonaisenergiankulutukseen perustuva tarkastelu mahdollistaa kustannustehokkaammat ja ympäristön kannalta perustellummat ratkaisut ilman, että yksittäinen rakenneominaisuus muodostuu rakennusluvan esteeksi. Teetetyt laskelmat (Vesitaito Oy 2025) osoittavat, että uusien sääaineistojen ja energiamuotojen kertoimien käyttöönotto parantaa rakennusten E-lukuja merkittävästi jo nykyisillä, toimiviksi todetuilla rakenteilla. Lisäksi E-lukutavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti myös taloteknisillä parannuksilla.

Tasauslaskennan tiukentaminen voi johtaa jopa yli 20 % nousuun rakennusvaipan kustannuksissa esimerkiksi hirsi- tai CLT-rakennuksissa, joissa rakennevahvuudet kasvavat vaiheittain materiaalikohtaisista syistä. Tämä tekee monista muuten energiatehokkaista puurakenteista taloudellisesti vähemmän kilpailukykyisiä.

Tasauslaskenta ohjaa kohti materiaalimäärien kasvattamista, mikä ei ole kestävin ratkaisu ilmaston tai kustannusten kannalta. Kokonaisenergiankulutuksen tarkastelu tukee myös resurssiviisautta ja hiilijalanjäljen minimointia.
Esitys: Lämpöhäviöiden tasauslaskenta on teknisesti vanhentunut malli ja se voidaan korvata luotettavammalla kokonaisenergiankulutuksen tarkastelulla (E-luku tai ostoenergia). Mikäli tasauslaskentaa käytetään, sen tulisi olla vain karkea apuväline, eikä sen tiukentaminen ole perusteltua.

5. Aurinkosähkön mitoitus edellyttää ohjeistusta (§10 ja Liite 1, kohta 2.3.4)

Asetus velvoittaa huomioimaan aurinkosähköjärjestelmän mahdollisuuden rakennuksen suunnittelussa. Tämä edellyttää erityistä huomiota kattorakenteiden kantavuuteen ja paloturvallisuuteen, sekä läpivientien toteutumiseen. Puurakenteisia kattoja käytetään laajalti kaikissa rakennustyypeissä – myös betonirunkoisissa rakennuksissa. Ne ovat tyypillisin ratkaisu erityisesti pientaloissa, halleissa ja julkisissa rakennuksissa. Puuristikko- tai puuelementtikattorakenteet kattavat selvästi valtaosan suomalaisesta kattorakentamisesta.

Esitys: Kansallinen ohjeistus on tarpeen kattokuormien ja palo-ominaisuuksien osalta aurinkopaneelien yhteydessä.

Perustelu: Ilman selkeää ohjeistusta aurinkosähkövelvoite voi johtaa siihen, ettei aurinkopaneeleja voida turvallisesti asentaa moniin nykyisiin kattoihin ilman merkittävää vahvistamista – mikä voi nostaa rakennuskustannuksia merkittävästi tai jopa estää paneelien hyödyntämisen. Tämä vaikeuttaa ilmastotavoitteiden saavuttamista erityisesti maaseudun pientaloalueilla.

6. Kustannusoptimaalisuus on määriteltävä tarkasti (perustelumuistio kohta 2.1)

Käsite 'kustannusoptimaalisuus' voi ilman täsmennystä johtaa hyvin vaihteleviin tulkintoihin eri alueilla. Tämä aiheuttaa epävarmuutta rakennusvalvonnassa ja suunnittelussa.

Esitys: Kustannusoptimaalisuuden arviointiin on laadittava kansallinen määritelmä ja ohjeistus.

Perustelu: Epäselvä kustannusoptimaalisuus lisää epävarmuutta, hankaloittaa lupaprosesseja ja johtaa siihen, että rakennusvalvonnat voivat tulkita määräyksiä eri tavoin. Tämä luo epätasavertaisen kilpailuasetelman rakennuttajien ja rakennusmateriaalien välillä."

7. Vapaa-ajan asuntojen vaatimustasoa ei tule kiristää (§3, soveltamisala ja §4, 3mom.)

Vapaa-ajan asunnot ovat usein massiivipuisia ja käytössä pääosin lämmityskauden ulkopuolella. Nykyiset määräykset ovat riittäviä ja energiatehokkuuden parantamiskeinot rajallisia.

Esitys: Nykyinen sääntely vapaa-ajan asuntojen osalta on toimivaa eikä edellytä muutoksia.

Perustelu: Vaatimustason kiristäminen johtaisi monissa tapauksissa käytännössä rakentamattomuuteen, koska vapaa-ajan asuntojen rakentajat eivät investoi samoihin teknisiin järjestelmiin kuin ympärivuotisesti asuttavissa rakennuksissa. Tämä vaikuttaisi suoraan massiivipuurakenteisten loma-asuntojen markkinaan, joka on kotimaisessa puutuoteteollisuudessa tärkeä liiketoiminta-alue.

8. Kiertotalous ja kosteustekninen toiminta

Massiivipuurakenteiset ja muut yksiaineiset puurakenteet mahdollistavat rakenteiden purkamisen ja uudelleenkäytön ilman merkittävää hukkamateriaalia, tukien kiertotalouden tavoitteita. Kuten TTY:n (2008) tutkimuksessa todetaan, massiivirakenteet toimivat kosteusteknisesti turvallisesti, koska niissä ei ole kosteutta kerääviä rajapintoja. Jos sääntely ohjaa yksipuolisesti U-arvojen kautta monikerrosrakenteisiin (eristyksen lisäämiseen), menetetään suuri osa puun elinkaaren aikaisista kiertotaloushyödyistä, kun materiaalien erottelu ja uudelleenkäyttö vaikeutuu. Lisäksi kosteusteknisesti yksinkertaiset ja turvalliset massiivi- ja yksiaineiset puurakenteet joutuisivat kilpailemaan tehottomasti teknisesti riskialttiimpien ja monimutkaisempien vaihtoehtojen kanssa. On tärkeää, että sääntely tukee materiaalien resurssitehokasta käyttöä ja rakenteiden pitkäikäisyyttä.

9. Rakennusfysikaaliset riskit ja toimivien ratkaisujen säilyttäminen – Varovaisuusperiaate
Sääntelyn ei tule ohjata voimakkaisiin rakenteellisiin muutoksiin erityisesti sellaisissa ratkaisuissa, jotka ovat vuosikymmenten saatossa todettu toimiviksi ja kosteusteknisesti turvallisiksi. Tampereen Teknillisen Yliopiston laaja selvitys "Matalaenergiarakenteiden toimivuus" (TTY 2008) osoittaa, että lämmöneristyksen lisääminen heikentää yleisesti rakenteiden kosteusteknistä toimintaa ja voi lisätä kosteusvaurioriskiä, koska rakenteiden ulko-osat viilenevät. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa yksiaineisia rakenteita, kuten hirsiseiniä, joudutaan muuttamaan monikerrosrakenteiksi pelkkien U-arvotiukennusten takia. Ilmasto muuttuu ja äärimmäiset sääolosuhteet yleistyvät, mikä korostaa rakenteiden kosteusteknisen toimivuuden ja vikasietoisuuden merkitystä. Useiden päällekkäisten korjausliikkeiden tekeminen asetustasolla ilman kokonaisvaltaista vaikutusten arviointia voi johtaa odottamattomiin ja haitallisiin seurauksiin. Kannatamme varovaisuusperiaatetta ja perusteellista harkintaa, kun puututaan hyväksi havaittuihin rakennustapoihin.
Esitys: Sääntelymuutoksissa on arvioitava tarkasti niiden vaikutukset rakenteiden pitkäaikaiseen kosteustekniseen toimivuuteen (viitaten mm. TTY 2008 -tutkimukseen) ja vältettävä ratkaisuja, jotka heikentävät rakenteiden vikasietoisuutta tai lisäävät piilevien vaurioiden riskiä.

Yhteenveto

Asetusluonnos sisältää perusteltuja tavoitteita, mutta sen soveltamisessa on tärkeää säilyttää rakentamisen tekninen ja taloudellinen realismi sekä mahdollistaa vähähiilisten ratkaisujen, kuten puurakentamisen, kilpailukyky.

Yksittäisten rakennevaatimusten korostaminen rajoittaa teknologianeutraalia lähestymistapaa ja ohjaa suunnittelua pois resurssiviisaista ja ilmastokestävästä kokonaisratkaisusta. Rakennusten energiatehokkuutta tulee tarkastella kokonaisenergiankulutuksen ja ilmastovaikutusten näkökulmasta – ei yksittäisten U-arvojen perusteella.

Rakenteellisten vaatimusten yksipuolinen kiristäminen ohjaa pois kustannustehokkaista ja innovatiivisista ratkaisuista, joita voitaisiin toteuttaa esimerkiksi talotekniikan keinoin. Energiatehokkuus tulee voida osoittaa kokonaisenergiankulutuksen pohjalta teknologianeutraalisti.

Rakenteellisten vaatimusten tiukentamisella on merkittäviä kustannusvaikutuksia, erityisesti puurakenteille, joissa rakenteiden mitat kasvavat materiaalista johtuen vaiheittain. Tasauslaskennan 10 % kiristys voi johtaa jopa 20 % kustannusnousuun rakennusvaipan toteutuksessa. Tämä vaarantaa muuten energiatehokkaiden ja vähähiilisten puurakenteiden kilpailukyvyn. Rakennuttajien näkökulmasta lisäkiristykset voivat johtaa siihen, ettei rakentamista ole enää mahdollista toteuttaa teknisesti tai taloudellisesti järkevästi – erityisesti pientalo- ja vapaa-ajan kohteissa.

Energiatehokkuutta tulee tarkastella kokonaisenergiankulutuksen perusteella, jolloin myös kustannusoptimaalisuus ja innovaatiot, kuten energiatehokas talotekniikka ja uusiutuvan energian ratkaisut, voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Lainsäädännön on mahdollistettava markkinalähtöinen ja teknologianeutraali lähestymistapa.

Esitämme seuraavaa:

• Säilytetään ja selkeytetään massiivipuurakennusten E-lukuhelpotukset, ja laajennetaan mahdollisuus koskemaan myös puuhybridirakenteita, joissa puu on pääasiallinen ulkoseinämateriaali.
• Siirrytään kokonaisenergiankulutuksen (E-luku) ensisijaisuuteen ja luovutaan lämpöhäviöiden tasauslaskennasta tai pidetään se vain karkeana apuvälineenä. Tämä mahdollistaa kustannustehokkaiden ja teknisesti joustavien ratkaisujen valinnan.
• Huomioidaan rakenteellisten vaatimusten kustannusvaikutukset, erityisesti tapauksissa, joissa materiaalien mitoitus ei ole portaatonta. Tasauslaskennan tiukennus voi aiheuttaa jopa 20 % vaippakustannusten nousun – erityisesti yksiaineisissa puurakenteissa.
• Huomioidaan rakennusfysikaaliset riskit ja edistetään toimiviksi todettuja, vikasietoisia ratkaisuja, kuten massiivipuu- ja yksiaineisia rakenteita.
• Erotetaan ilmanpitävyyden suunnitteluarvo ja toteuma toisistaan, ja sallitaan energiatodistuksen päivitys toteumalukujen perusteella, mikäli ne alittavat raja-arvot.
• Vältetään kohtuuttomia kaksoiskiristyksiä (esim. laskentasään muutos + jäähdytysrajan säilyttäminen), jotka johtavat ylimääräisiin investointeihin erityisesti pientalo- ja vapaa-ajan rakentamisessa.
• Annetaan selkeä kansallinen ohjeistus aurinkosähköjärjestelmien integroinnista puurakenteisiin, huomioiden kantavuus ja paloturvallisuus.
• Määritellään kustannusoptimaalisuus kansallisesti ja läpinäkyvästi, jotta rakennusvalvonta ja suunnittelu voivat toimia yhdenmukaisesti eri alueilla.
• Säilytetään vapaa-ajan asuntojen nykyinen, toimiva sääntelytaso, eikä kiristetä vaatimuksia, joihin kohderyhmä ei ole valmis investoimaan.
• Edistetään kiertotaloutta tukevia ja kosteusteknisesti toimivia yksiaineisia puurakenteita, jotka ovat pitkäikäisiä ja uudelleenkäytettävissä ilman merkittävää hukkamateriaalia.

Luonnos ympäristöministeriön asetukseksi rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta päästöttömäksi rakennukseksi korjaus- ja muutostöissä

Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto. Asetuksesta löytyy hyvä kirjaus siitä, että energiatehokkuuteen liittyy olennaisesti myös asennuksen yhteydessä tapahtuva liitoksien tiivistäminen ja näin tuotteiden toimivuuden varmistaminen.

Muuten ikkuna- ja oviteollisuuden puolesta toteamme, että asetusluonnos esitetyssä muodossaan ei ole tarpeeksi selkeä, ja siinä on virheitä. Lisäksi ikkunoiden ja ovien kustannusvaikutuksen osalta esitetään etenkin perustelumuistiossa harhaanjohtavia tietoja.  Perustelemme seuraavasti:

Korjausten luvanvaraisuus ei käy selkeästi ilmi

Rakentamislain muuttamista koskevalla, 25.4. 2025 päättyneellä lausuntokierroksella ehdotettiin, että lakia muutetaan niin, että ”Pykälän 2 momentista poistettaisiin vaatimus, jonka mukaan energiatehokkuutta olisi parannettava vain luvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä.

Tässä nyt lausunnolla olevassa korjaus- ja muutostöitä koskevassa asetuksessa esitetään, että

”Korjaus- tai muutostyöhankkeeseen ryhtyvän on lupaa tarvittavan suunnittelun yhteydessä esitettävä toimenpiteet, joilla rakennuksen energiatehokkuutta aiotaan parantaa…”  Ja saman asetuksen perustelumuistiossa soveltamisalaa koskevassa osassa mainitaan, että ”Poistettaisiin kytkentä luvanvaraisiin hankkeisiin”. Samoin mainitaan, että ” Luvanvaraisuudesta ja energiatehokkuuden parantamisen velvoitteesta säädetään rakentamislaissa.”

Epätietoisuus asetuksen kattavuudesta tekee lausunnon antamisesta hankalaa, emmekä voi arvioida sen vaikutusten laajuutta.

2§ Soveltamisala

”Tämä asetus koskee sisäympäristön ylläpitämiseen energiaa käyttävän, katetusta seinällisestä rakenteesta koostuvan rakennuksen suunnittelua ja rakentamista, kun siihen tehdään korjaus- tai muutostyötä tai sen käyttötarkoitusta muutetaan.”

Tämän mukaan asetus koskisi kaikkien energiaa käyttävien rakennusten suunnittelua ja rakentamista korjaus- ja muutostöiden osalta. Rakentamislaissa kuitenkin on poikkeuksia esimerkiksi museaalisten ja suojelurakennusten osalta. Asetuksen tulee olla yhdenmukainen rakentamislain kanssa.

3 § Laskentaperiaatteet

”Rakennusosiin tai teknisiin järjestelmiin kohdistuvien rakennuksen energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden kokonaan tai osittain tekemättä jättämistä voidaan kompensoida tekemällä muut toteutettavat toimenpiteet vaatimusten mukaista tasoa parempaan tasoon.”

Kuinka tämä vaatimus osoitetaan rakennusosien osalta?

4 § Rakennusosakohtaiset vaatimukset

4) Uudet ikkunat ja ulko-ovet: U-arvon on oltava 0,7 W/(m2 K) tai parempi. Vanhoja ikkunoita ja ulko-ovia korjattaessa on lämmönpitävyyttä parannettava mahdollisuuksien mukaan.”

Miten määritellään ”Vanhoja ikkunoita ja ulko-ovia korjattaessa on lämmönpitävyyttä parannettava mahdollisuuksien mukaan.”?

Mitä tarkoittaa U-arvo 0,7 desimaalien osalta? Toivomme, että asia käydään läpi teollisuuden kanssa niin, että standardit tulevat huomioitua.

Perustelumuistiossa on väärää tietoa ikkunoiden vaihdon kustannuksista, kun U= 0,7 on saavutettavissa vain nelilasisilla ikkunoilla: ”Nelilasisen ikkunan hinta voi yksittäisissä pientaloissa olla hiukan korkeampi kuin perinteisen kolmilasisen. Kerrostaloissa tai muissa suurissa kohteissa hintaero on pieni tai sitä ei edes ole.”

Nelilasisen ikkunan hintaero kolmilasiseen verrattuna muodostuu lasin määrästä, laadusta (toinen selektiivikalvo, huurtumattomat lasilaadut), rakenteen vahvistamisesta sekä ikkunan painon kasvamisesta (asennus ja kuljetukset). Lasin määrä, laatu, rakenteen vahvistuminen aiheuttavat sen, että ikkunan hinta on reilun kolmanneksen kalliimpi kuin kolmilasisen.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä implementoidaan kaikissa EU-maissa samassa aikataulussa, sen vuoksi lasin kysynnän kasvu nostaa hintoja. Euroopassa on rajallinen määrä lasin valmistajia, eikä kapasiteetti jousta. Kotimaassa laajamittainen ikkunoiden U=0,7 valmistus vaatisi uusien tuotantolinjojen rakentamisen, mikä ei onnistu asetuksen aikataulussa eikä kaikille valmistajille investointi edes ole mahdollinen. Tuotteiden tarjonta tulisi olemaan kapeaa.

Täyspuista nelilasista ikkunaa ei tällä hetkellä valmisteta, joten suunnittelun valinnanvara vähenee ja vaikuttaa myös rakennuskantaan ja valinnanvaraan.

Monilla taantuvilla paikkakunnilla rakennusten arvo on niin alhainen, että pankit eivät myönnä rahoitusta taloyhtiöille kalliisiin korjauksiin. U-arvon jyrkkä kiristäminen asettaa erityisen suuren taloudellisen riskin vanhemmille rakennuksille, joissa energiatehokkuustoimenpiteiden hyöty suhteessa kustannuksiin on myös rajallinen. Tämä voi hidastaa rakennuskannan energiatehokkuuden parantamista kokonaisuudessaan ja vain pahentaa korjausvelkaa.

Tarvittavat lisäykset lasin ja alumiinin määrään kasvattaa ikkunan valmistamisen, kuljetuksen ja asennuksen hiilijalanjälkeä merkittävästi. Tarvittava lisäselektiivikalvo heikentää matkapuhelinkuuluvuutta ja signaalinläpäisevyyttä.

Ikkunoiden vaihtoa tehdään tällä hetkellä pääosin 60-70-luvun kerrostaloissa, jotka aikoinaan on suunniteltu lyhytaikaisiksi, jopa purettaviksi. Ennen vuotta 1976 ikkunoiden lämmönläpäisykerroin oli 2,8, vuodesta -76 alkaen 2,1. Näiden rakennusten energiatehokkuus paranee merkittävästi käyttämällä vaihdossa markkinoilla olevaa hyvää kolmilasista ikkunaa.

Ovien osalta U-arvo 0,7 on lisäksi erittäin vaativa toteuttaa nykyisin tavallisella lasitetulla ovella, etenkin parvekeovella. Lisäksi oven sisä– / ja ulkolämpötilan välinen ero kasvaa ja haastaa rakenteet. Ovia ei poistumismääräysten vuoksi saa tehdä kaksilehtisinä (sisään-ulos -aukeavina). Lisäksi esteettömyysvaatimukset edellyttävät matalia kynnyksiä, joka heikentää energiatehokkuutta. Oven merkitys rakennuksen energiatehokkuudessa on rakennuksen kokonaisuudessa pieni.

Rakennuksen energiankulutuksen merkittävä alentaminen vaatii kaikkien rakennusosien tarkastelun, erityisesti vaipan korjaamista samanaikaisesti ikkunoiden kanssa, joka merkittävästi nostaa korjaushankkeen kustannusta. Etenkään pientaloissa E-lukulaskenta ei ole yleinen, joten laskelmien teettämisestä muodostuu lisäkustannus.

Toimialan edunvalvojana Puutuoteteollisuus toteaa, että ikkuna- ja oviteollisuus on perehtynyt asetusluonnokseen tässä muodossa kuin se on esitetty. Luonnoksessa on useita epävarmuutta herättäviä seikkoja alkaen luvanvaraisuudesta ja soveltamisalasta, lisäksi perustelumuistio antaa virheellisen kuvan etenkin kustannusvaikutuksesta. Asetuksen vaikutusarviointi näillä tiedoilla on hankalaa, erityisesti kuinka paljon tuoteosakohtaisia tapauksia tulee olemaan. Ikkunoille ja oville asetettu lämmönläpäisykertoimen alentamisvaatimus on kohtuuttoman korkea verrattuna muille tuotteille asetettuihin vaatimuksiin.

Teollisuuden kanta on, että ikkunoiden ja ovien osalta lämmönläpäisykertoimen vaatimuksena tulisi olla uudisrakentamisen vertailuarvo eli U=1,0. Tämä arvo tuo merkittävän parannuksen energiatehokkuuteen vanhoihin ikkunoihin verrattuna. Yksi selkeä arvo on hyvä lähtökohta, jonka pohjalta hankekohtaiset valinnat voidaan arvioida. U-arvo 1,0 on myös tasapuolinen eri kokoisia valmistajia ja materiaaleja kohtaan ja takaa markkinoille kustannustehokkaan tarjonnan.

7 § E-luku-vaatimus rakennusluokittain

Kun rakennuksen energiatehokkuuden parantamisen suunnittelu ja toteutus tapahtuu rakennuksen vakioituun käyttöön perustuvaa kokonaisenergiankulutusta ((E-luku) kWhE/(m2 a)) pienentämällä, on laskettava rakennukselle ominainen rakennusluokan mukainen kulutus seuraavien kaavojen mukaisesti:…

On vaikeaa tässä vaiheessa arvioida, kuinka paljon energiatehokkuuden parantaminen vaatisi toimenpiteitä, kun E-luvun osalta muuttujia on paljon. E-lukulaskenta ei kata kaikkia korjattavia hankkeita ja tuo lisäkustannuksen sitä käyttäville.

Kommentteja perustelumuistioon

Teksti ilmeisen vanhentunutta/päivittämätöntä:

”Rakennusosakohtaiset vaatimukset vaikuttavat osaltaan siihen, että esimerkiksi kansallisia vaatimuksia huonompia ikkunoita ei asennettaisi rakennuksiin silloin, kun niitä uusitaan. Suomessa CE merkintä on ollut vapaaehtoista, mutta siitä on tulossa pakollista 1.7.2013 lähtien.”

Luvanvaraisuus ei tule selkeästi ilmi, vaikutusarviota vaikeaa tehdä ristiriitaisten kirjausten vuoksi:

”1 §. Soveltamisala

Muutettaisiin soveltamisalaa vastaamaan uudisrakentamisen soveltamisalaa. Poistettaisiin kytkentä luvanvaraisiin hankkeisiin. ”

Väärää kustannustietoa, hintaero on todellisuudessa merkittävä:

”Nelilasisen ikkunan hinta voi yksittäisissä pientaloissa olla hiukan korkeampi kuin perinteisen kolmilasisen. Kerrostaloissa tai muissa suurissa kohteissa hintaero on pieni tai sitä ei edes ole.”

Asetus ei määrittele teknistä, toiminnallista tai taloudellista tarkastelua ja sen kriteereitä. Tuotteiden vaihdon yhteydessä kustannustasoon vaikuttaa vahvasti kuinka energiatehokas tuote valitaan. Näin ollen kustannuksia ei yleisellä tasolla ole mahdollista kategorisesti edes ennalta kuvailla. Näin ollen perustelumuistiossa ei tulisi olla asiasta esittää oletuksia.

”Arviot korjausten yhteydessä tehtävien energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden marginaalikustannuksista vaihtelevat. Hankekohtaisesti kustannukset voivat olla hyvin pienet, mutta on myös rakennuksia, joissa vaatimustasoon pääseminen aiheuttaisi suuret kustannukset. Tällöin on mahdollista joustaa vaatimustasosta teknisen toiminnallisen tai taloudellisen seikan perusteella.

Korjaustoimenpiteitä, joista ei käytännössä yleensä aiheudu lisäkustannusta, vaikka niiden yhteydessä parannettaisiin energiatehokkuutta, ovat esimerkiksi ikkunoiden ja ovien vaihto sekä olemassa olevan ilmanvaihtokoneen uusiminen, kun se toimenpide tehtäisiin joka tapauksessa muutenkin.”

5.5. 

Puutuoteteollisuuden lausunto valtioneuvoston asetukseen uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvoista

Puutuoteteollisuus lausuu huolensa raja-arvoasetusluonnoksen toteutuessaan aiheuttamasta negatiivisesta vaikutuksesta paitsi Suomen ilmastopäästöjen leikkaustavoitteeseen, myös rakennustuoteteollisuuteen, sen tuotekehitykseen, investointeihin ja kilpailukykyyn vihreän siirtymän vientimarkkinoilla.

Ehdotetut raja-arvot eivät päästöjä leikkaa

Asetusluonnoksessa esitetyt helposti saavutettavat raja-arvot käytännössä lamaannuttavat matalahiilisen rakentamisen kysynnän ja samalla tarjonnan vuosiksi eteenpäin. Raja-arvoasetusluonnos ei nykymuodossaan edistä rakentamisen päästöjen vähentämistä, vähähiilisten tuotteiden markkinan kasvua eikä tue yritysten investointeja ja kilpailukykyä. Teollisuus tarvitsee ennustettavan ja kunnianhimoisen sääntelypolun, joka tukee investointeja ja innovaatioita.

Asetuksen luonnoksessa ei rakennussektorin jo saatavilla ja käytössä olevia vähähiilisempiä tuotteita ja ratkaisuja ole huomioitu. Raja-arvot vastaavat tasoa, joka on alitettu jo vuosia sitten.

Kannusteet puuttuvat

Asetusluonnoksesta puuttuvat kannustimet vähähiilisille ratkaisuille ja lisäksi se jättää käyttämättä tilaisuuden vahvistaa kiertotalouden markkinoita. Päästörajat on asetettu lähtökohtaisesti aivan liian lieviksi, eivätkä ne palkitse hankkeita, jotka alittavat päästörajat merkittävästi, tai vastaavasti ohjaavat kiertotalousratkaisujen kehittämiseen.

Raja-arvot eivät tue markkinan kehittymistä, viennin kasvua eikä kuntien ilmastotyötä

Helposti saavutettavat rajat eivät kehitä vähähiilisen rakentamisen kotimarkkinaa ja hidastavat merkittävästi teollisuuden innovaatiokehitystä ja investointeja. Puutuoteteollisuus on yksi merkittävimpiä vientialoja Suomessa. Kotimarkkinoille esitetyt raja-arvot eivät tue puutuotteiden ja puurakentamisen ratkaisujen käyttöä eikä vientiä.

Monilla kunnilla on omat kunnianhimoiset hiilineutraalisuustavoitteensa. Asetus ei tule helpottamaan kuntien asemaa oman vaativan linjan pitämisessä, koska se ei tue vähähiilisen rakentamisen kysyntää ja tuotteiden vakiintumista. Sääntelyn viivästynyt käyttöönotto ja kapea-alaisuus heikentävät sen potentiaalia ohjata merkityksellisiä päästövähennyksiä rakennusalalla, haitaten siirtymistä vähähiiliseen rakennettuun ympäristöön.

Nyt on tuotepäästöjen leikkaamisen aika

Energiantuotannon päästöjen vähetessä on rakennusten käytönaikaisten ilmastopäästöjen osuus pienentynyt ja painopiste on nopeasti siirtymässä rakennusmateriaalien tuotannon ja rakentamisen päästöihin.

Perustelumuistion mukaan tuotesidonnaiset päästöt ovat energiatehokkaissa pohjoismaisissa rakennuksissa jo nyt 30–80 % elinkaaren päästöistä. Nopein vaikuttavuus saavutettaisiin painottamalla elinkaaren alkuvaiheen päästöjen leikkaamista, koska niiden vähentäminen näkyy välittömästi Suomen päästötaseessa.

Mahdollisuus kiertotalouden kehittämiseen jätetään käyttämättä

Kiertotalous palvelee vahvasti vähähiilistä rakentamista. Uudelleenkäytettävien tuotteiden ja kierrätettävien materiaalien käytöllä rakennuksen hiilijalanjälkeä pystytään alentamaan. Niin kauan, kun raja-arvot eivät vaadi vähähiilisten ratkaisujen käyttöä, ei sen luomaa merkittävää kannustetta niiden käyttöön ja markkinoiden luomiseen ole myöskään kiertotalouden osalta.

Raja-arvoilla tehdään tulevaisuutta

Luonnoksen perusteluissa vedotaan joustavuuteen ja tulevaisuuden epävarmuuteen. Vähähiilisen rakentamisen teknologia ja tuotteet ovat kuitenkin olemassa, kustannukset ovat hallittavissa ja tarve päästövähennyksille on akuutti. Asetuksen tulisikin vahvasti linjata rakentamisen päästöjen alentaminen pitemmälle jaksolle.

Selkeän päästöjen leikkaamiskehityksen tulisi tukea vähähiilisen markkinan syntymistä. Tällä hetkellä teollisuudelle keskeinen ongelma on vähähiilisen rakentamisen vähäinen kysyntä ratkaisujen saatavuudesta huolimatta. Oikein asetetuilla päästöraja-arvoilla kotimaan kysyntä kasvaa ja samalla kannustaa teollisuutta tuotekehityksen lisäämiseen ja investointien käynnistämiseen Suomessa. Vähähiilisten tuotteiden valmistukseen saadaan volyymia ja kysynnälle tulee ennakoitavuutta. Vakaa kysynnän kehitys auttaa tuotannon ja ratkaisujen yleistymistä ja skaalautumista.

Päästörajojen tulisi olla alemmat, esimerkkinä asuinkerrostalo

Granlund Oy toteutti ympäristöministeriön toimeksiannosta selvityksen raja-arvo-ohjauksen kustannusvaikutuksista. Selvityksessä tarkasteltiin esimerkkikohteiden avulla, millaisia kustannusvaikutuksia syntyy, kun hankkeeseen tehdään rajattuja muutoksia YM:n asettamien asuinkerrostalon raja-arvojen 16 ja 14 kg CO₂-ekv/m² saavuttamiseksi. Tulosten perusteella todettiin, että vaadittaviin raja-arvoihin pääseminen oli mahdollista erittäin pienin kustannusvaikutuksin. Selvityksen keskeinen johtopäätös oli, että kustannustehokkain tapa saavuttaa asetetut raja-arvot, on suunnitella rakennus alun perin vähähiiliseksi.

Granlund laati Puutuoteteollisuus ry:n toimeksiannosta jatkoselvityksen, jonka tavoitteena oli arvioida, voidaanko esitettyjä tiukempia raja-arvoja asuinkerrostalossa saavuttaa kustannustehokkaasti, ja millaisia ratkaisuja se edellyttäisi. Jatkoselvitys tehtiin aiemman työn menetelmiä noudattaen ja perustui samaan esimerkkikohteeseen. Toteuttavuus oli jatkotutkielman keskeinen tavoite.

Jatkoselvityksen mukaan raja-arvojen tiukentaminen on toteutettavissa markkinoilla jo olevilla ratkaisuilla, jotka voivat alentaa päästöjä ja samanaikaisesti jopa rakennuskustannuksia – huolimatta siitä, että laskennassa käytettiin konservatiivista 20 % kustannuslisäoletusta. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita puiset parvekkeet, joiden käyttö vähensi merkittävästi kohteen kokonaispäästöjä kustannustehokkaasti. Selvityksessä osoitettiin, että jo valikoitujen, ei-kantavien tai osittain kantavien rakenneosien vaihtaminen puuhun tuottaa merkittäviä päästövähennyksiä myös ilman koko runkorakenteen muuttamista. Tämä on vahva argumentti puurakenteiden kilpailukyvystä. Lisäksi esimerkkikohteessa sovellettiin vähähiilisen työmaan periaatteita.

On huomattava, että laskentakohteen lähtötilanne oli erityisen päästöintensiivinen (betonirunko ja tiilivuoraus). Puurunkoisen rakenteen ja puujulkisivun käyttö mahdollistaisi vielä merkittävämmät päästövähennykset sekä positiivisen vaikutuksen kohteen hiilikädenjälkeen.

Näihin perustuen Puutuoteteollisuus esittää, että asetuksen asuinkerrostaloa koskevia raja-arvoja kiristetään seuraavasti:

•                        Vuonna 2026: 14 kg CO₂-ekv/m²

•                        Vuonna 2028: 12 kg CO₂-ekv/m²

Ehdotetut raja-arvot ovat realistisesti saavutettavissa ja perustuvat käytännön esimerkkien kautta todettuun kustannustehokkuuteen. Ne tukevat hallittua siirtymää kohti vähähiilisempää rakennettua ympäristöä, kannustavat teollisuuden investointeihin ja vauhdittavat vähähiilisten ratkaisujen yleistymistä markkinoilla. Lisäksi ne vahvistavat Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä ja tukevat kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamista.

13.2. 

VN/34526/2022 Lausunto luonnoksesta ympäristöministeriön asetukseksi rakentamisen suunnitelmamallien ja viranomaiskatselmusten sisällöstä

Rakennuslupaprosessin mahdollistaminen tietomallipohjaisesti on kannatettava asia. Mallintaminen hyvin toteutettuna luo edellytyksen teolliselle valmistamiselle ja se mahdollistaa koko rakentamisen prosessin tuottavuuden parantamisen. Se, että viranomaistoiminnassa ja rakennushankkeessa hyödynnettäisiin samoja työkaluja mahdollistaa sekä hankkeiden, että viranomaistoiminnan tehostamisen pitkällä aikavälillä. Muutos koskee koko arvoketjun toimintaa ja sen läpivienti vaatii merkittäviä panostuksia kaikilta osapuolilta. Muutoksen vaikeutta ei saa käyttää perusteena paikoilleen jäämiseksi.

Edellä mainituista kannatettavista yleisistä tavoitteista huolimatta asetuksen toteutus vaatii vielä jatkotyöstöä. Keskeisin seikka on asetuksen aikataulu. Käytännössä rakennushankkeet eivät tällä hetkellä tiedä miten asetusta tullaan tulkitsemaan ja mitä vaateita heihin tulee kohdistumaan. Kaikki keskeiset ohjelmat eivät vielä tue asetuksen vaatimaa IFC- versiota, käyttöönoton vaatimia esimerkkimalleja tai muuta ohjeaineistoa ei ole saatavilla. Tuleeko nyt suunnittelussa olevien hankkeiden tehdä ”ylimääräinen” suunnittelukierros alkuvuodesta 2026 ko. seikkojen tarkennuttua? Tämä luo turhia kustannuksia ja nämä kustannuksen on suurelta osin helppo välttää lykkäämällä käyttöönottoa. Käyttöönotosta tulisi laatia keskeisten toimijoiden yhteistyössä suunnitelma ja sen pohjalta toteuttaa asetuksen voimaantulo.

Koko muutostyön keskeinen tavoite on vähentää kaikkien osapuolien työtä, kun toimintaa voidaan automatisoida kaikilla toiminnan tasoilla. Nyt esitetyssä muodossa vaatimuksien tulkinta ei tulisi olemaan yhtenäinen ja on vaarana, että tulkintojen määrä ja työmäärä kasvaa nykyisestä. Alan toimijoiden tulisi rakennusvalvontojen johdolla laatia asetuksen pohjalta ohjeistus, esimerkkimallit ja muu tarpeelliseksi katsottava tukiaineisto hallitun käyttöönoton mahdollistamiseksi. Osana työtä tulisi arvioida kaikkien osapuolten todellista työmäärää ja kustannusta ja pyrkiä kokonaisuuden kannalta tehokkaaseen toimintamalliin.
 

2024

15.10. 

Pyydetty kirjallinen lausunto HE 101 Rakentamislain muuttaminen

Asia: HE 101/2024 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rakentamislain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Puutuoteteollisuus ry kiittää mahdollisuudesta antaa kirjallinen lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle ja toteaa seuraavaa:

Yhteinen ilmasto ei enää voi odottaa

Rakentamisen ja rakennusten päästöt ovat kolmasosa Suomen päästöistä, eikä rakennussektori voi kauempaa pakoilla vastuutaan osana hiilineutraalisuustavoitteita. Viimeisten 20 vuoden aikana uudisasuntotuotannon yksikköpäästöt Suomessa ovat lisääntyneet ja asuntoihin sitoutunut hiilivarasto on pienentynyt. Syyt löytyvät erityisesti betonivaltaisen kerrosrakentamisen kasvusta. Uusiutuvan energiantuotannon lisääntyessä energiantuotannon päästöt ovat laskemassa nopeaa tahtia. Rakentamiseen käytettävien materiaalien ja niiden päästöjen sekä hiilivaraston merkitys korostuu entisestään.

Puutuoteteollisuus pitää tärkeänä, että Rakentamislaki astuu voimaan vuoden 2025 alusta. Rakentamislain voimaansaattaminen on olennainen osa rakentamisen ilmastohaittojen leikkaamista. llmastovaikutusten laskentamenetelmää on testattu jo vuosien ajan, ja samalla alalle on syntynyt resurssit ja toimeenpanon valmiudet. Nyt on aika konkreettisesti osoittaa, kuinka rakentamisen valinnoilla voidaan leikata sektorin ilmastopäästöjä kuten jo muissa Pohjoismaissa tehdään. Rakentamislaki ja siihen liittyvät asetukset rakennuksen hiilijalanjäljestä ja hiilikädenjäljestä toteuttavat hyvin hallitusohjelman mainintaa puutuotteiden ja puurakentamisen edistämisestä.

Pahoittelemme sitä, että tässä rakentamislain muutoksessa päästöjen seurantaa supistetaan jättämällä arvoltaan suurin sektori eli korjausrakentaminen pois. Kiertotalousajattelun vahvistuessa korjausrakentaminen on kasvava sektori. Myös pientalot rajataan esityksessä ilmastoselvityksen ulkopuolelle. Toivomme, että hallituksen tulevissa linjauksissa kerrotaan missä aikataulussa korjausrakentaminen saatetaan päästöseurannan piiriin.

Vaatimustasoa on nostettava ja ennakoitavuutta lisättävä

Pidämme tärkeänä, että rakentamislain mukainen valtioneuvoston asetus raja-arvoista annetaan pian ja riittävän kunnianhimoisena. Lisäksi toivomme vahvaa kannanottoa tulkinnoista: lain sallimat poikkeukset raja-arvon ylittämisestä eivät saa olla jokapäiväisiä. Lisäksi raja-arvon ylittämisestä tulee olla sanktio tiedossa. Laki tehdään noudatettavaksi. Rakennuttajan pitää olla varma siitä, että rakennus täyttää asetetut vaatimukset.

On tärkeää, että, rakennusten hiilijalanjäljelle asetettavien raja-arvojen tulevien vuosien kiristykselle ilmoitetaan tavoitteet ja aikataulu. Teollisuudella pitää olla riittävä näkymä eteenpäin. Näin teollisuus kykenee ottamaan käyttöön keinot, joilla toteuttaa raja-arvot täyttävät ratkaisut. Suomalainen puutuoteteollisuus kohtaa tiukkenevat päästörajat vientimarkkinoille, ja kotimarkkina voi tarjota sparrausta, edistää jalostusarvon nostoa ja parantaa kilpailukykyä.

Päästöraja-arvot eivät merkittävästi nosta rakentamisen kustannuksia. Tanskassa ensimmäiset raja-arvokiristykset ovat jo valmistelussa, ja kokonaisuutena tavoitteena on 40 % leikkaus ilmastopäästöihin kuuden vuoden aikana. Tanskan kokemus on, että raja-arvojen vaikutus rakentamisen kustannuksiin on ollut alle prosentin rakennuskustannuksista.

Energiatehokkuusdirektiivi ja rakennustuoteasetus nostavat rimaa Suomessa

Ilmastovaikutusten seuranta on tulossa kotimaan lainsäädäntöön myös rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) ja rakennustuoteasetuksen (CPR) implementoinnin kautta. Energiatehokkuusdirektiivi tuo elinkaaristen ilmastopäästöjen ja hiilivaraston seurannan lainsäädäntöön 2026 alkaen. EPBD:n myötä kaikki uudisrakentaminen, myös pientalot, tulevat seurannan piiriin vuodesta 2030 alkaen. Rakennustuotteiden hiilijalanjälki tulee osaksi tuotteiden CE-merkintää. Näin rakentamislaki, energiatehokkuutta koskevat asetukset ja rakennustuotteita koskevat määräykset tulevat olemaan yhdensuuntaisia.

29.8.

Lausunto Valtioneuvoston asetuksesta rakentamisen suunnittelutehtävien ja työnjohtotehtävien vaativuusluokkien määräytymisestä sekä tehtävissä edellytettävistä koulutuksista. VN/5492/2024

Puutuoteteollisuus kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta asetukseksi rakentamisen suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuusluokkien määräytymisestä sekä tehtävissä edellytettävistä koulutuksista.

Yleiset säännökset

Asetus selkeyttää nykyistä käytäntöä ja sen tavoitteena pitäisi olla tulkintojen poistaminen / yhtenäistäminen. On hyvä, että tosiasiallisesti käytössä oleva viisiportainen vaativuusluokitus virallistetaan asetuksella.

Viisiportaisen vaativuusluokan tulkintaa tulisi avata. Nyt jää epäselväksi kuka tulkinnan tekee ja mitkä kohteet sijoittuvat esimerkiksi poikkeuksellisen vaativiin kohteisiin tai erityisen vaativiin. Erityisesti poikkeuksellisen vaativien kohteiden tulisi olla aidosti poikkeuksia ja asetuksen pitäisi määritellä tätä tulkintaa tarkemmin.

Soveltamisalan valinta ei ole täysin selkeä sen osalta, miksi tietyt suunnittelualat on nostettu asetukseen ja toisia ei ole. Soveltamisalan osalta tulisi lisäsuunnittelualojen tai työnjohtamisen alakategorioiden lisääntymistä välttää. Uusien konsultointialojen lisäämistä asetuksen tasolle tulee jatkossakin tarkastella erittäin kriittisesti.

Tutkintovaatimukset

Tutkintovaatimukset ovat pääosin hyvin jäsenneltyjä ja tarkoituksenmukaisia suunnitteluvaatimuksien osalta. Puutuoteteollisuus esittää vaativien ja erittäin vaativien kohteiden työnjohdon osalta vaihtoehtoisen tutkintopolun mahdollistamista. Erityisen ansioituneilla ja pitkän työkokemuksen omaavilla ammattilaisilla, joilla ei ole ammattikorkeakoulutasoista tutkintoa tulisi olla kohtuullinen mahdollisuus pätevöityä ilman neljä vuotta kestävää lisäkoulutusta työnjohtotehtäviin. On kohtuutonta, jos tämä olemassa oleva osaamispotentiaali ja pitkä työkokemus aiheesta jätetään hyödyntämättä. Järjestely ei koskisi poikkeuksellisen vaativia kohteita.

Tämä voitaisiin toteuttaa työn ohella suoritettavalla erityisammattitutkinnolla (EAT) tai lisäkurssituksella. EAT- tutkintoon voitaisiin lisätä vaadittavat rakenteiden mekaniikan ja muiden kurssivaatimusten sisällöt.

Työnjohtotehtävien vaativuus

Työnjohtamisen osalta on hyvä, että vaatimukset asetetaan vastaavalle työnjohtajalle ja kvv- ja iv- työnjohtajille. Rakentamislaissa viitataan kuitenkin erityistyönjohtajaan ja rakennusvalvonnan oikeuteen vaatia sellainen. Asetus ei ota kantaa erityistyönjohtajien pätevyyteen. Erityistyönjohtajan pätevyyden osalta tulisi yleisiä tulkintaohjeita linjata jo asetuksessa. Tulkintaperiaatteen puuttuminen tuottaa erilaisia tulkintoja ja lisää epävarmuutta siitä missä tapauksissa erillistä pätevyyttä tarvitaan.  

Liitteet

Tutkintojen sisältämät tarkasti määritellyt materiaalikohtaiset kurssisisältövaatimukset ovat liian pienipiirteisiä ja epätarkoituksenmukaisia. Esimerkiksi alumiinirakenteista, muuratuista rakenteista tai liittorakenteista on tarjolla vaihtelevasti kohdennettua kurssisisältöä.

Asetus ei ota kantaa työkokemukseen, joka on toinen keskeinen elementti rakentamislain mukaan arvioitaessa pätevyyttä. Se mitä aiempien tehtävien laadulla ja vaativuudella tarkoitetaan kokemuksen perustana tulisi avata tarkemmin ja luoda yleiset periaatteet tämän tulkintaan. Tässä tulee huomioida myös mahdollisuus kisälli-mestari- periaatteelle, jossa kokeneemman työnjohtajan opastuksella voidaan kartuttaa relevanttia kokemusta pätevyyden saamiseksi.

Perustelumuistio

Perustelumuistion esimerkeissä puurakennuksille annetaan esimerkinomaisesti korkeampia vaatimuksia kuin muille rakennuksille. Lähtökohtaisesti puurakennuksille ei tulisi asettaa muista materiaaleista poikkeavia sääntöjä. Korkeampaan vaativuusluokkaan asettamisen tulisi aina perustua tapauskohtaiseen ja tosiallisesti vaativampaan suunnittelutehtävään.

Lopuksi

Koska erillistä asetukseen liittyvää ohjeistusta ei enää laadita, Puutuoteteollisuus vahvasti toivoo, että asetuksessa kiinnitetään huomiota tarkempaan määrittelyyn niin vaativuusluokkien kuin kokemuksenkin osalta tulkintatilanteiden välttämiseksi jatkossa.
 

16.8.

Lausunto luonnoksesta laiksi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta annetun lain kumoamisesta VN/19970/2024

Yleistä

Puutuoteteollisuus ry pitää hyvänä, että ARA:n toiminnan tehostamista haetaan toiminnallisesti eikä vain henkilöstömäärää karsimalla. Toiminnan tehostaminen on yleisesti kannatettavaa, mutta samalla on huolehdittava toiminnan edellytyksistä. Ministeriö ei ole luonteeltaan operatiivinen toimija ja kyky toteuttaa tehokkaasti ja jopa nykyistä tehokkaammin merkittävä määrä rahoitus- ja kehityspäätöksiä pitää jatkossa olla toiminnan keskiössä.

Muutos on mahdollisuus ja se tulee hyödyntää. ARA:n rahoituspäätösten saaminen kohtuullisessa aikataulussa on ollut aiempina vuosina vaihtelevaa. Ei ole tarkoituksenmukaista, että tavanomaisissa kohteissa rahoituspäätös aikatauluttaa koko rakennushankkeen toteutuksen. Puutuoteteollisuus ry pitää tärkeänä, että muutoksen yhteydessä toteutetaan palvelulupaus rahoituspäätösten käsittelyajasta – samansuuntaisesti uuden rakentamislain luonnoksen sisältämän rakennusvalvonnan käsittelyajan kanssa. Käsittelyajan lyhyyttä tärkeämpää on sen ennakoitavuus, joka mahdollistaa hankkeen tehokkaan edistämisen kaikille osapuolille. Lupaus koskisi luonnollisesti vain oikea-aikaisesti ja oikeansisältöisesti toimitettuja hakemuksia.

ARA:lla on ollut merkittävä rooli toimialan innovaatioiden käyttöönotossa ja edistämisessä, erityisesti ekologisesti kestävän asumisen kehittämisessä. Monet nykyisin käytössä olevat puurakentamisen menetelmät ja ratkaisut on pystytty tuomaan markkinoille nimenomaan ARA- rahoitteisten kohteiden kautta. Puutuoteteollisuus ry korostaa, että ministeriön yhteyteen siirtyvän ara-toiminnan kyky käsitellä ja rahoittaa uusia innovaatioita, vähähiilisyyttä tai muita yhteiskunnan tavoitteiden kannalta relevantteja asumisen kehityshankkeita pitää turvata myös tulevaisuudessa.                            

3.7.2024

Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi ilmastolain muuttamisesta VN/28405/2023

Haluamme korostaa kuntien suurta merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja Suomen ilmastotavoitteiden täyttämisessä. Kunnan ilmastosuunnitelman laatimista koskevan velvoitteen poistaminen voi johtaa siihen, että kuntien ilmastotoimet tulevat tapahtumaan tehottomasti ja koordinoimattomasti. 

Merkittävä osa kuntien ilmastopäästöistä tulee rakentamisesta. Esimerkiksi energiasektorin vähähiilistäminen tapahtuu suurelta osin muualla tapahtuvilla päätöksillä, kun taas rakentamisen osalta päätökset tapahtuvat kunnissa. Kuitenkin useiden kuntien ilmastotoimet nojaavat nimenomaan energian päästöjen leikkaamiseen ja rakentamisen muut, kuten materiaalivalinnoista aiheutuvat, päästöt unohtuvat. Monilla kunnilla on jo laadittu kuntastrategiat, jotka osaltaan nojaavat ilmastosuunnitelmaan.

Toivomme, että ilmastosuunnitelmat säilytetään kuntien velvoitteissa ainakin rakentamista koskevalta osin. Niiden laatimista voidaan keventää luomalla yhteisen työkalupakin suunnitelman laatimiseen. Tämä auttaisi etenkin pienempien kuntien työtä, koska esimerkiksi erilaisten, suunnitelmaan mahdollisesti sisällytettävien ilmastotoimien valikosta kunnat voivat saada ideoita kunnan omiksi ilmastotavoitteiksi ja toimenpiteiksi.

1.3.2024

VN/34558/2023 Luonnos hallituksen esitykseksi rakentamislain muuttamisesta

1. Kommentteja rakentamislain muutoksista

Puutuoteteollisuuden osalta kommentoimme pykäliä 38 ja 39. Korjausrakentaminen on merkittävä osa rakennustoimintaa ja sen pois sulkeminen ilmastovelvoitteita ei mielestämme ole toivottavaa, ei myöskään pientalojen poistaminen. Toisaalta meille on tärkeintä, että ilmastoselvitys ja materiaaliseloste tai vastaava luettelo otetaan käyttöön ilmastoselvitysasetuksen nykyisen (tammikuussa työversiona esitetyn) luonnoksen mukaisena ja laajuisena. Näin myös Suomi pääsee liikkeelle konkreettisissa toimissa rakentamisen ilmastopäästöjen leikkaamisessa. 

Rakentamislain voimaantuloa siirrettiin jo vuodella, ja sinä aikana esim. Euroopan unionin ohjaus rakentamisen päästöjen leikkaamiseen on kasvanut ja konkretisoitunut. Vähähiiliselle rakentamiselle on myös suuri kysyntä markkinoilla esimerkiksi kiinteistösijoittajien parissa. Toimiala on voinut valmistautua lain vaatimuksiin koko pitkän valmistelujakson aikana. 

Hiilijalanjäljen sääntely on selkeä tapa päästöjen säätelyyn. Sen lisäksi hiilikädenjälki antaa mahdollisuuden lisätä rakennukseen ilmastohyötyjä. Hiilikädenjäljen laskenta tapahtuu rakennuksen suunnittelun ja hiilijalanjälkilaskennan yhteydessä kerättävillä tiedoilla ja samalla tuotetaan tietoa mm. rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) sekä taksonomian tietotarpeisiin. 

EPBD määrää nollaenergiarakentamisen toteuttamisen alkavan vuonna 2028. Rakennuksen energiatodistukseen tullaan lisäämään rakennuksen kokonaisilmastovaikutuksen eli hiilijalanjäljen ilmoittaminen. Lisäksi jäsenmaat velvoitetaan keräämään tietoa rakennusten hiilivarastoista. Hiilikädenjäljen laskennassa tämä tieto tulee jo kerätyksi, joten uutta menettelyä siihen ei ole tarvetta luoda. 

Rakentamislakiin perustuvan ilmastoselvitysasetuksen luonnoksen mukaiset, Suomessa käyttöönotetut laskentamenetelmät toimivat mallina Euroopan laajuisten tarkastelu- ja laskentamenettelyiden luomisessa.  EN 15978 Rakentamisen kestävyys -standardin revisioinnin osana eloperäinen hiilivarasto tulee osaksi rakennuksien elinkaaren ilmastovaikutuksia.

Myös rakennustuoteasetuksen (CPR) uudessa versiossa hiilijalanjälki tulee pakolliseksi tiedoksi CE-merkinnän yhteydessä, mikä vahvistaa sitä, että tuotteiden hiilijalanjälki- sekä hiilisisältötieto tulee automaattisesti olemaan saatavilla.

Rakentamislain mukaisen ilmastoselvityksen asetusluonnoksessa uudelleenkäytettävien tuotteiden hiilijalanjälki lasketaan nollaksi, mikä tulee lisäämään niiden suosiota rakentamisessa. Sen lisäksi hiilikädenjälkeen mukaan laskettavien, uudelleen käytettävien tuotteiden määrän tai kierrätyssisällön ilmoittaminen toimii vahvana tukena rakentamisen tietovarannon luomisessa ja kiertotalouden toteuttamisessa.

Rakentamislaissa säädetään valtuudet rakennuksille sallittujen raja-arvojen määrittelyyn myöhemmin annettavassa erillisessä asetuksessa. Rakentamislain ohjausvaikutus toteutuu vain, jos raja-arvoja koskevassa asetuksessa on määritelty uskottava menettely myös rajaarvoista poikkeamiseen. Raja-arvon ylityksiä ei tule voida kuitata esim. pienellä sakolla. Tähän Puutuoteteollisuus toivoo kiinnitettävän huomiota, jotta lainsäädännön ohjausvaikutus toteutuu. Vaikutuksien säätely on toteutettavissa vain siten, että rakentamisluvan haun yhteydessä annettu ilmastoselvitys sekä materiaaliseloste tai sitä vastaava tuotelistaus päivitetään rakennuksen valmistuttua.

Tulevan EPBD:n hiilijalanjälkitietovaatimukset voidaan toteuttaa kansallisen laskentamenetelmän mukaisena, ja vaatimuksena on 50 vuoden tarkastelujakso, joka on sama kuin Suomessa. Toisaalta juuri hyväksytty EU:n hiilenpoiston sertifiointikehys myöntää rakennuksissa käytetylle puutuotteelle väliaikaisen hiilenpoistomenetelmän statuksen jo rakennuksen 35 vuoden käyttöajalle. Tähän viitaten rakentamislaissa hiilikädenjäljessä huomioitava rakennukseen sisältyvän teknisen tai eloperäisen hiilivaraston kautta vältetyn hiilidioksidipäästön vaadittu 100 vuoden kestoaika on korkea. Puutuoteteollisuuden mielestä rakentamislain ja ilmastoselvitysasetuksen tulisi väljentää tätä vaatimusta loogisesti ilmastoselvitysasetuksessa määritellyksi tarkastelujaksoksi eli 50 vuodeksi.

Hiilikädenjäljen laskennassa saadaan tuotettua tieto myös taksonomian kiertotalouskriteereihin, jotka vaativat rakennuksen materiaalien käytössä tapauksesta riippuen rakennuksessa 20–30 % uudelleenkäytettävää tai kierrätettyä materiaalia. Osuus voidaan laskea rakentamislain mukaisen ilmastoselvityksen ja materiaaliselosteen tiedoista.

2. Esityksen mukaan Ilmastoselvityksessä tulisi raportoida uuden rakennuksen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki. Asetusvalmistelun helpottamista varten kysymme, tulisiko näkemyksesi mukaan vähähiilisyysarviointi tehdä rakennukselle sekä rakennuspaikalle (rakennuspaikalla tarkoitetaan mm. rakennuksen perustuksia), vaikka hiilijalanjäljen raja-arvot on suunniteltu koskevan vain rakennusta?

Vastaus:

A: Ilmastoselvityksen tulisi sisältää vain rakennuksen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki

B: Ilmastoselvityksen tulisi sisältää rakennuksen sekä rakennuspaikan hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki

Puutuoteteollisuus kannattaa B-vaihtoehtoa, mutta ne tulee laskea erikseen, jotta rakennuksen ja rakennuspaikan hiilijalanjälki- ja kädenjälki-tietoa voidaan tarkastella erikseen.

3. Minkälaisia taloudellisia vaikutuksia arvioit esitetyillä muutoksilla olevan edustamasi tahon kannalta?

Uusien tietovaatimusten mukaiset tiedot (esimerkiksi rakennuksen hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen laskenta tuotteiden ympäristöselosteiden kautta) on jo vakiintunut käytäntö emmekä näe sitä uutena kustannustekijänä toimialamme kannalta.

Yhteiskunnan kannalta hiilen varastoiminen rakennuksiin on nopea ja jo nyt olemassa oleva ja täydentävä ratkaisu hiilen pitämiseen poissa ilmakehästä verrattuna teknologisten hiilenpoistomenettelyiden vaatimaan kehitysjaksoon. Puurakentamisen hiilivarastoa voidaan käyttää myös metsien hiilivarastojen vahvistamisen keinona, koska järeän puun kysyntä tukee metsien pitkää kiertoaikaa.

Nykyisen hallitusohjelman tavoitteissa mainitaan puurakentamisen tukeminen. Rakentamislain ilmastopäästöjä säätelevät vaatimukset tukevat puun käytön kasvua puurakentamisen osalta ja sillä tulee olemaan merkittävä kannuste materiaaleja yhdistelevän hybridirakentamisen kehittämiseen. Laki tukee vahvasti rakentamisen kiertotaloutta, tuotteiden uudelleenkäyttöä ja kierrätyssisällön luomista, ja antaa kehyksen toimialan omille toimille.

4. Kommentteja alueidenkäyttölain 57, 188 a ja 197 §:stä

 -

5. Kommentteja ympäristönsuojelulain 156 b §:stä

 -

6. Kommentteja laista viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 7 §:n muuttamisesta -

2023

3.5.

Taxonomy Environmental Delegated Act

In our comments to the Taxonomy Environmental Delegated Act, the Federation of the Finnish Woodworking Industries (FFWI) focuses on technical screening criteria aimed at reaching the environmental objective “Substantial contribution to the transition to a circular economy” in relation to the economic activities “construction of new buildings” and “renovation of existing buildings.

We would ask this Act to recognise and reflect the sectorial particularities as well the regional preconditions.

FFWI supports the view that the calculation and the disclosure of life cycle GWP for new buildings and renovation of existing buildings should play a crucial role in all EU policies, including the Taxonomy. But we need to take into consideration our national reality in Finland: a scarcely populated but large country. Long transport distances and processing of small amounts of recyclable/reusable wood-based materials cause such an environmental load that the use of secondary materials may not be more beneficial when compared to the use of primary materials. On the other hand national legislation for limiting the carbon footprint of building will be introduced soon.

The draft Act poses that, when it comes to the construction of new buildings and respectively renovation of existing buildings, when using bio-based products there should be a 20 % and 10 % share of recycled or re-used products. At the moment there is no criteria and resource to verify the suitability of reused products to be used in construction. And there is only one factory that produces particle board in the whole country and it can’t process the volumes needed to be recycled. It is not economically feasible to invest in new capacity. The Construction Products Regulation sets high standards for the safety of construction works as well as health of the people.

The given target levels of reuse/recycling cannot be reached at a foreseeable future. This would limit wood-based products out of the scope of the Act which is in a conflict both national targets for using bio-based materials as well many EU initiatives (EPBD, The New European Bauhaus, certification of carbon removals etc.).

Finland has a big production of wood-based products but a small home market. 70 % of our sawn and planed timber is exported. Wood to be reused/recycled will be available in the countries where it will be used. Most of the sawn wood used domestically will be used in construction where it stays tens or hundreds of years storing carbon. The system for collecting, sorting and verifying the suitability of demolition wood is not available yet in Finland. Transition to circular economy takes time and resources to establish the necessary capacities.

According to the numerous studies the use of renewable wood leads to lower carbon footprint of a building. The Act should aim at the low GWP of the building and that can be achieved by using wood. Therefore the Act should acknowledge responsible-sourced bio-based renewable materials like wood as a means to lower the climate impact of buildings as a parallel means to recycled content or re-used components.

2022

11.11. 

VN/14758/2021 Ympäristöministeriön asetus rakennuksen ilmastoselvityksestä

Kannatamme ilmastoselvitystä koskevan asetuksen laatimista, mutta esitämme joitakin huomioita asetuksen sisältöön. Tällaisenaan asetusteksti ei ole selkeä, taustamuistio ei sovi ohjeistukseksi, vaan tulee laatia yksityiskohtainen ohje selvityksen laatimiselle.

Raakapuuta koskevat vaatimukset asetuksessa

Raakapuuta koskien perustelumuistiossa ja lainsäädännössä ei tule viitata mihinkään yksittäiseen sertifiointijärjestelmään, vaan yleisesti eurooppalaisiin tai kansainvälisiin standardeihin, jotka tunnustetut laitokset ovat sertifioineet. Sertifiointijärjestelmät ovat markkinaehtoisia merkkejä, joita muutetaan silloin kun taustatahot niin haluavat.

Myöskään EU:n taksonomian delegoitu asetus ei sovellu tähän tarkoitukseen, koska EU-taksonomia on rakennettu vain rahoitusalan tarpeisiin. Rahoitusalan tarpeisiin laadittua kriteeristöä ei tule laajentaa koskemaan muunlaista lainsäädäntöä, koska se ei ole siihen tarkoitettu. Tästä syystä kyseinen viittaus ei saa esiintyä perustelumuistiossa tai ohjeissa.

Perustelumuistiossa mainituissa standardeissa ja PEF-säännöissä edellytetään kestävää metsänhoitoa, joita ei todenneta merkkejä/sertifikaatteja käyttäen. Merkit eivät perustu lainsäädäntöön, ilmastoselvityksen kohderyhmä (esim. rakentamisluvasta päättävät viranomaiset, joille esim. CE-merkki on yksiselitteisesti hyväksyttävä) ei kykene arvioimaan merkin luotettavuutta.

Metsän sertifikaatti ei ole tuotteen sertifikaatti. Raaka-aine voi olla sertifioitua puuta (yleensä onkin, Suomessa lähes kaikki puuraaka-aine on), mutta kaikilla valmistajilla ei välttämättä ole tuotesertifikaattia eli alkuperäketjun seurantaa. Vain puupohjaisen rakennustuotteen valmistaja on puutavara-asetuksen nojalla kykenevä jäljittämään tuotteen raaka-aineen lähteeseen eli metsään saakka, vastaavaa muilta materiaaleilta ei vaadita.

Kierrätyspuuta valmistetut tuotteet tulee vapauttaa kaikesta alkuperään liittyvästä varmentamisesta. Samoin valmistajat, joille vaatimus on kohtuuton tai ei-relevantti.

Koko asetus tarvitsee selkeän, rakennusalan viime vuosikymmeninä koulutettujen viranomaisten ymmärtämän ohjeistuksen. Myös ilmastoselvityksen laatijalle tarvitaan pätevyyskriteerit.

2 § Määritelmät

Eloperäisen hiilen ja eloperäisen hiilivaraston selitykset ovat tässä ymmärrettäviä, mutta niissä oleviin ongelmiin, eli "korjuulla ei pysyvästi ole heikennetty..." ei ole yksiselitteinen.  On myös muistettava, että Suomessa on valtavat metsävarat, mutta pieni väestö. Kotimaan rakentamiseen on parhaimmillaan käytetty 5 miljoonaa kuutiometriä sahatavaraa, nyt luku on noin 3,5 milj. m3. Tämä on alle kolmasosa nykytuotannosta.

Eloperäisen hiilivaraston osalta 100 vuoden vaatimus on kohtuuton, koska varasto on rakennuksessa vuodesta 1 aina viimeiseen käyttövuoteen saakka. Jonkinlainen dynaamisen hiilivaraston malli kuvaisi todellisuutta paremmin, jos aikaperspektiivi halutaan ottaa huomioon. 100 vuoden jakso on keinotekoinen luku, kattaa koko Euroopan ja kaikki puulajit (jotkut lehtipuut kasvavatkin pitkään). Suomenkin olosuhteissa sekä puuston kasvu että maaperän hiilensidonta on kääntynyt laskuun jo ennen 100 vuoden ikää. Jokaista päätehakkuussa korjattua puuta vastaan istutetaan neljä puuta aloittamaan uutta kasvua.

Muutamissa maissa on omaksuttu dynaamisen LCA:n käsite: Kestävän metsätalouden piirissä metsät uudistuvat vaiheittain koko ajan, joten keskimääräinen hiilivarastovaikutus on yhtä tärkeä esimerkiksi 50 vuoden arviointijakson osalta kuin 100 vuodenkin osalta. 50 vuoden arviointijaksolla rakennuksessa oleva puutuote on samalla tavalla hiilivarasto kuin pitempiaikaisessakin tarkastelussa, 50 vuoden jaksoja on 100 vuoden tarkastelussa kaksi kappaletta.

Rakennustuotteessa olevan puun hiili/hiilidioksidi on poissa ilmakehästä koko sen käyttöajan.  Samaan aikaan metsät kasvavat ja sitovat uutta tilalle. Näin ollen lyhyemmällä ajalla tulisi voida hyväksyä hiilivarastohyöty. Rakentamisen päästöjen nopea leikkaaminen on välttämätöntä, puun käyttö lyhyemmänkin käyttöajan rakenteissa on merkittävä ja nopea toimi, ja antaa hiili-intensiivisemmille materiaaleille sekä teknisille nieluille aikaa kehittyä ja mahdollistua.

4 § Arviointijaksojen pituudet

Hyväksymme 50 vuoden arviointijakson, mm. pohjoismaisen harmonisoinnin vuoksi, mutta olisi loogista, että hiilivarastolle arviointijakso olisi sama.

Päästötietokantaa tulisi täydentää sellaisilla tuotteilla, joilta täyttä ympäristöselostetta ei kohtuudella voida vaatia. Esimerkki tästä on vaikkapa käsin veistetty hirsi. Niitä on käytetty etenkin korjaushankkeissa tai perinnerakentamista myötäilevissä hankkeissa. Tämä kommentti pätee myös pykäliin 7 ja 8.

14 § Hiilikädenjäljen arviointi

Hiilikädenjäljen ilmoitusvelvollisuus on kannatettava askel siihen suuntaan, että rakennuksiin kerrytettävä hiilipankki tulee näkyviin. 100 vuoden vaatimus osana rakennusta tai rakennuspaikkaa on pitkä aika, jonka loppupään olosuhteita emme kykene arvioimaan. Yleisissä kommenteissa ehdotammekin tähän 50 vuoden arviointijaksoa. Sen lisäksi voitaisiin antaa erityinen kädenjälkibonus 100 vuoden käyttöajalle suunnitelluille rakennuksille.

Samoin varautuminen siihen, että esimerkiksi lyhytikäisempi puutuote voisi käyttöikänsä jälkeen jäädä rakennukseen hiilipankiksi (esim. verhouslaudat voi jäädä uuden verhoilun alle), tulisi voida huomioida. Korjausrakentamisessa rakennustuotteen hiilivaraston huomioimiseen vaadittavaa aikaa tulisi lyhentää, koska korjausrakentaminen joka tapauksessa tähtää uudisrakentamista korvaavaksi ja siten päästöjä säästäväksi rakentamismuodoksi.

Lause " jotka pysyvät osana rakennusta tai rakennuspaikkaa vähintään 100 vuoden ajan" vaatii selkeän ohjeen mitä sillä tarkoitetaan.

21 § Istutettava puusto

Tämä tulisi linkittää siihen, ettei olemassa olevaa, elinkelpoista puustoa saa turhaan kaataa rakennushankkeen tieltä. Puusto on tässä tapauksessa hiilinielu ja varasto, mutta sillä on myös merkitystä esimerkiksi ylilämmön estämisessä.

15.8.

Rakennustietosäätiön RTS PCR menetelmäohjeluonnos

Ehdotamme tämän ohjeluonnoksen hylkäämistä ja uutta lausuntokierrosta korjatulle ohjeversiolle.

Menetelmäohjeluonnos on tässä muodossa keskeneräinen ja teksti on niin epätarkkaa, ettemme voi olla varmoja mitä tekstillä tarkoitetaan, joten kommentointi on tässä vaiheessa mahdotonta. Väärinymmärrysten välttämiseksi sekä löytämiemme merkittävien epätarkkuuksien vuoksi emme voi hyväksyä ehdotusta ennen kuin näemme parannetun version.  RTS:n tuleekin järjestää toinen lausuntokierros korjatulle versiolle.

Ohjeessa on hämmentävästi kopioitu tekstiä suoraan standardista EN 15804, mutta useassa kohtaa yllättäen poikkeaa standardin tekstistä. Tämä vie pohjan ohjeelta.

Luonnoksen ovat laatineet suurimpien rakennusmateriaalien edunvalvontajohtajat puheenjohtajanaan betonitekniikan professori. Tämä asettaa kyseenalaiseksi erityisesti RTS:n neutraalin roolin.

Anna listan yksityiskohtaisia huomioita epätarkkuuksista sekä suoranaisista virhetulkinnoista, jotka olemme valmis esittelemään myös yksityiskohtaisesti.

15.8.

Feedback to the public consultation on derogation to the exclusion criteria for Propiconazole / ECHA

Wood is regaining its position as one of the leading material in construction. Using more wood is a part of measures in mitigating climate change, wood stores carbon by nature and substitutes other construction materials with higher climate impact.

The use of chemicals prolongs the service life of wood based products and thus prolongs the time of captured carbon stays outside the atmosphere in biological carbon cycle.

Use of propiconazole

In Finland 33 out of a total of 42 registered biocidical products contain propiconazole. Wood as an organic material is by nature susceptible to wood-destroying and blue stain fungi. Therefore this chemical is at present essential to the use of wood in humid conditions and thus to economical sustainability of the companies.

The woodworking industry is rapidly evolving to bigger scale industry. More and more building parts and components are manufactured at industrial sites instead of making the at site. This is good for the quality of the products but also provides controlled production environment. Handling of sidestreams and waste is more professional and the protection of workers can be ensured by permanent devices. In the wood product industries painting, coating or other treatment is done in controlled factory conditions and without contact to outdoor environment.

Alternatives still not available

The manufacturers of paints are actively searching for alternative chemicals that could replace propiconazole. We have been told that alternatives are not yet available. Furthermore product development and testing take a long time and also need a lot of resources. And after all that development work it takes a long time to prove the efficacy of the products and to get the acceptance and registration. As soon as proven alternatives exist they will be introduced.

The prerequisite for introducing new product or coating process is that it will be better for the user and the environment than propiconazole. The companies can’t take a risk that possible less efficient alternatives do not reach the usual quality level.

Necessity for prolongation

The wood products used in outdoor/humid conditions are numerous including cladding, beams (solid wood or laminated veneer lumber, CLT), plywood, facade elements, windows and doors.  A special area is impregnated wood. It is only produced by highly professional plants and under strict environmental control. Impregnated wood is safe solution for structures that need to be safe. In all the end uses the alternatives have higher CO2-emissions and are of non renewable sources.

Softwoods are the only commercial species we have here in the Nordic countries available. Therefore it is important that there are efficient alternative substances available before the use of propiconazole comes to end.

27.7.

Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä ja maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta, Ympäristöministeriö VN/4165/2022

Rakennetun ympäristön tietojärjestelmän luominen on erinomainen ja kannatettava kehityssuunta. Tietojärjestelmä vakioi käytäntöjä, lisää tehokkuutta kaikkien osapuolten toiminnassa ja mahdollistaa uusien liiketoimintojen kehittämisen.

Tietojärjestelmän kehittämisessä tulisi huomioida kansallisen järjestelmän päivitettävyys ajan saatossa. Tulevaisuudessa voi ilmetä tarpeita uusille rekisteröitäville tiedoille tai rajapintapalveluille. Järjestelmän tulee olla kohtuullisin kustannuksin laajennettavissa ja päivitettävissä.

Lain ja annettavien asetuksien tulee mahdollistaa massa-ajojen ja muiden tietojen analysoinnin kannalta oleellisten toimien teko myös yksityisille toimijoille tietoturvallisuus huomioituna. Lähtökohtainen periaate myös yksityisten toimijoiden osalta tulisi olla ilmainen palvelu tai toissijaisesti maltillisten ylläpidon kustannusten kattaminen käyttömaksuin.

Järjestelmää perustettaessa tulisi harkita voitaisiinko rakennettavista kohteista koota esitettyä laajemmin tietoja tilastointia varten. Esimerkiksi hankkeiden osapuolten tiedot olisi tehokasta koota järjestelmään. Se kenelle tiedot olisivat käytettävissä jää pohdittavaksi osana jatkovalmistelua.

27.7.

Lausunto Helsingin Hermanninrannan asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksesta (nro 12760) ja sen asettamisesta nähtäville

Määrätty katon harjan muoto, ylimmän kerroksen kattolyhdyt ja ullakonkäyttö ovat tyylikkäitä kaupunkikuvallisia elementtejä ja perusteltuja kaavassa. Tämä suunnitteluratkaisu poissulkee tiettyjä rakentamisen menetelmiä, kuten valmiiden kattolohkojen käytön sääsuojauksessa.

Kahdeksankerroksisten talojen tapauksessa tulee tarkastella rakennuksen kokonaiskorkeus ja mahdollisuus toteuttaa kohteet P2-paloluokkaan. Suurin sallittu korkeus P2- luokan kerrostalolla on 28 metriä. Tietyillä menetelmillä toteutus voi vaatia korkeamman kerroskorkeuden ja tämä yhdistettynä korkeampaan alimpaan kerrokseen voi muodostua rajatapaukseksi.

Eri julkisivumateriaalien mahdollistaminen kaavassa on erinomainen seikka. Tiili- tai rapatut julkisivut eivät ole asennettavissa teollisessa valmistamisessa tehtaalla, joten myös puujulkisivujen mahdollistaminen edesauttaa teollisesti tehokasta, mutta arkkitehtonisesti laadukasta kohteiden toteuttamista.

Kokonaisuutena kaava on hyvin valmisteltu ja teollista kapasiteettia kaavan toteuttamiseen löytyy jo nykyisellään.

30.6.

Statement of the Federation of the Finnish woodworking industries on
the new revised CPR proposal

The Commission is taking large responsibilities and tasks on the development of the construction products standardization/specifications which has till now been in the domain of CEN. There are doubts whether enough resources and know-how will be allocated to the tasks.

A system with both mandatory and voluntary standards might end up in a very confusing environment for the national administrations, the industry, and the consumers. Therefore, we emphasize that it would be most beneficial to concentrate on the basic requirements and environmental characteristic given in Annex 1 part A only.

For the industry developing their structural products, the main problem is that updates of harmonized standards are not being cited in the official journal of EU. The development of standardized products has come to a halt. It is a wish that the CPR revision will remedy this situation. However, the timeline is too long, and faster solutions are needed. Citation of published harmonised standards in the OJEU is also needed during the transition period.

Article 2

The scope of the CPR has widened.

Is the inclusion of 3D printed products that important as this reflects mainly on the production method of the product?

Single family houses of less than 180 m2 are now proposed to be included. At present, the building kit EAD serves the purpose for the ETA route to CE marking and this is quite widely used. Whether to include small house as building products raises up new questions as buildings are composed of many different building products and to draw a line of what is in the scope is not clear. Buildings are mostly unique (although the details can be uniform) also there are different national building regulations and building cultures in Europe, which need to be considered.

The inclusion of re-used construction products is in general a positive direction. However, this will bring many difficult questions and standards/specifications are at present only dealing with new products. For re-used products, FPC and such quality control schemes should be developed first and only after this, standardization could happen. In the CPR draft, whether the used products belong to CPR or not is not that clear. We propose to leave the standardization of re-used products to the member states domain at present. Perhaps at a later stage of development, the CPR could cover them also.

The CPR does not recognize that some products are renewable, and others are not. Wood products are the main renewable building products available. Renewability should be recognized as an inherent recycled material on the basis of biogenic carbon.

Article 3

At least the following term needs to be defined:
- Decorative use, what does this mean and what material properties could be assigned to this use category.

Article 4

In annex 1 part A, the basic requirements are listed, reworded but basically as before, in connection with a list of environmental indicators. This is a good basis.

The only point to emphasis is that the environmental properties must be assessed in a common manner throughout Europe. The use of the standard EN 15804 should be mandatory here and the building industry has widely used it already in the drafting of EPD’s.

Article 5

Annex 1 parts B, C, D contain a long list of requirements related to the use of the construction products. This covers aspects like safety in use, assembly methods, repairability etc. To cover such areas for basic building products, like sawn timber or wood-based panel, which could be used in a wide range of different structures and applications, is tedious and not worth the efforts. Also, the building culture in Europe in these aspects is not similar. To cover these topics would end up in large textbooks.

The service life estimate for building products is not a simple to come up with. as this depends on the conditions, detailing and workmanship to a large extent. For re-used products this is even more difficult as the disassembly method will also have an impact on this. Probably some estimates on service life can be drafted, but whether this is accurate enough or useful, is a question.

Article 22

Article 22 part 2. h) mentions that mixed or blended materials should be avoided because of recycling purposes. We think this goes too much into detail and in any case is not an appropriate statement to propose. Recycling can be done at a higher material scale also.

Article 92

The current CPR is to be repealed in 2045.

This probably means that we are in a period of two CPR’s for a substantially long period and product groups will enter the new CPR in steps.

Does this mean that the current harmonised standards, which are widely used by the industry for CE marking today and applied in the European internal market, cannot be updated, or developed for the next 20 years or so?

In our view the current CPR also need to be maintained during this transition period and updated harmonised standards need to be cited in the official journal of EU. Instructions for standard writers on how to correct the standards is necessary and this is much more urgent than going for a wide scoped new CPR.

Vastauksemme Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntöön Hiilineutraali Suomi 2035 – ilmasto ja energiastrategia 18.5.2022

Yleinen kommentti: Kotimaisesta puunjalostuksesta huolehtiminen on tärkeää paitsi taloudelle ja työllisyydelle, mutta myös tehokas keino huolehtia huoltovarmuudesta ja energiaomavaraisuudesta. Puu on kotimainen rakennusaine, jonka saanti on riippumaton geopoliittisista konflikteista.

Hiilinielut ja -varastot

Lisääntyvän puurakentamisen mukana rakennuksiin varastoituvan hiilen kasvava määrä tulee huomioida ja laskea mukaan. Nykyinen HWP-nielun laskenta perustuu tuotantomääriin, mikä ei riittävässä määrin ota huomioon kotimaan varaston kasvua. Tämän lisäksi olisi syytä pitää esillä puusta valmistettujen tuotteiden ilmastohyödyt niiden korvatessa fossiilipäästöintensiivisiä tuotteita (ns. substituutiovaikutus).

Hiilikädenjäljen käsitteen tulisi tässä noudattaa YM:n Ilmastoselvitysasetuksessa otettua tulkintalinjaa, jossa rakennukseen varastoituva (tai käytön aikana sitoutuva) hiili lasketaan kädenjäljeksi.

Energiankulutuksen alentamista tukevat toimet

Rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen kannustavat tuet tällä hetkellä sidottu niin suuriin korjaushankkeisiin, että käytännössä tuki on paljolti suuntautunut lämmitysenergian lähteen vaihtamiseen. Korkotason noustessa esimerkiksi taloyhtiöiden päätökset vaikeutuvat. Tuen kynnystä tulisi madaltaa niin, että sen saanti olisi mahdollista myös pienemmille hankkeille, esimerkiksi lisälämmöneristys ja ikkunoiden ja ovien vaihtaminen.

Puurakentamisen vienti

Puurakentamiseen liittyvien tuotteiden ja osaamisen vienti on myös vähähiiliratkaisujen vientiä ja tulisi näin tulla esim. Business Finlandin tai muiden vähähiilisten ratkaisujen tukien piiriin.

Julkiset hankinnat

Julkiset hankinnat ovat merkittävä muutostekijä ja esimerkki yksityiselle sektorille, myös rakentamisen vähähiilisyyden osalta. Puun käytön lisääminen rakentamisessa tulisi olla osa maakuntien ja kuntien vähähiilisyyttä tukevia ilmastotoimia.  Julkisen rahoituksen instrumenttien avulla tulee voida kehittää vähähiilistä rakentamista ja nimenomaan puun käytön lisäämistä kotimaassa.

2021

3.12.

Kaavoitus- ja rakentamislaki

Rakentamislain osalta näemme lakiehdotuksen myönteisenä. Näemme, että sen avulla voidaan parantaa rakentamisen ja rakennusten laatua. Näitä edesauttaa erityisesti panostaminen käyttö- ja huolto-ohjeistukseen sekä yleisörakennusten säännöllisiin katsastuksiin.

Olemme erikseen antaneet lausuntomme ilmastoselvityksestä. On tärkeää, että menetelmät perustuvat rakentamisen eurooppalaisiin standardeihin, joiden laatimiseen koko rakennusala on panostanut. Odotamme mahdollisuutta vaikuttaa myös vielä auki oleviin asetuksiin, esim. hiilijalanjäljen raja-arvoista sekä rakennuksen purettavuudesta. Suomen tavoitteena on korkea uusiutuvan energian käyttö, sen vuoksi luotamme siihen, että myös energiahyödyntäminen on perusteltavissa yhtenä purkumateriaalin hyödyntämistapana. Tämähän on loogista myös sen suhteen, että rakennusten odotetaan käyttävän uusiutuvaa energiaa. Kansallisessa päästötietokannassa haluaisimme nostaa esiin sen, että meidän tuotteiden (esim. sahatavara) valmistusprosessissa ei ole eroja eikä eri "reseptejä", joten yksittäisen valmistajan ympäristövaikutusten ero keskimääräiseen on pieni. Näin ollen toivoisimme, ettei geneerisessä tietokannassa automaattisesti käytettäisi 20 % korotuskerrointa, vaan päästötietokannan asiantuntijat arvioisivat arvon tuotekohtaisesti.

Ilmastoselvitys ei kata esimerkiksi piharakentamista ja muuta infrarakentamista. Odotamme, että luvattu informaatio-ohjaus tähtää samoilla keinoilla vähähiilisiin ratkaisuihin kuin varsinaiset ilmastoselvityksen alaiset rakennuksetkin.

18.11. 

Valtakunnallinen jätesuunnitelma 2027 

Sijoittumisperiaatteissa on huomioitava alueelliset erot jätteiden synnyssä: Jätteiden käsittelyn ja hyödyntämisen tulee tapahtua järkevän matkan päässä jätteen syntyalueesta. Tämän tulisi heijastua myös kierrätys- ja hyödyntämisvaatimuksiin. Esim. puupohjaisen purkujätteen kuljettaminen pitkien matkojen päähän ei ole ympäristön ja talouden kannalta järkevää (osoitettu YM raportissa 29/2015). 

Energiahyödyntäminen auttaa uusiutuvan energian käyttötavoitteiden saavuttamisessa, ja puupohjaiseen energiantuotantoon sopivia laitoksia on ympäri Suomen. Lisäksi kierrätyksen ja hyödyntämisen tulee olla kannattavaa liiketoimintaa.

  4. Pakkausjätteet

Ehdotukset muiden toimijoiden toimenpiteiksi ovat sinänsä osuvia, mutta selvitys pakkausten uudelleenkäytön esteistä ja mahdollisuuksista on luonteeltaan sellainen, että se tulisi toteuttaa julkisella rahoituksella. Useat esteet tulevat säädöksistä.

Myös uudelleenkäytettävien pakkausten kehittämisessä olennainen tekijä on niiden markkinat: Pakkausten valmistaja voi tuoda markkinoille vain sellaisen tuotteen, jolla on kysyntää ja jonka tuotteen vastaanottaja on valmis hyväksymään ja käyttämään.  Julkisen tahon tuki on tässäkin tarpeen. Innovaatioiden luominen vie aikaa ja rahaa eikä aina ole etenkään pk-valmistajalle taloudellisesti mahdollista. 

8. Rakentamisen jäte

Julkisen sektorin osalta rakennustuotteiden kelpoisuudenosoittamiskäytäntöjen kehittäminen tulee tehdä yhteistyössä ko. materiaalin valmistajien edustajien kanssa.

Kohdan 8.7. tekstissä on virhe (puuttuu ehkä sanoja tai kokonainen rivi), joten tarkoitus ei välity. Purettujen ikkunoiden ja ovien käyttäminen on tällä hetkellä mahdotonta rakennuslupaa vaativiin rakennuksiin. Purettavat ikkunat (tällä hetkellä 60-70-80-luvuilta) eivät vastaa nykyasetusten vaatimuksia, lisäksi niiden kunnossa voi olla kappalekohtaisia eroja. Tuotteen ominaisuuksia koskevat tarkat tiedot eivät välttämättä ole tallessa (esim. g- tai U-arvo, puhumattakaan ääneneristyksestä tms.). Näiden tuotteiden testaus tapahtuu normaalisti laboratorio-olosuhteissa tuotetyypeittäin.

Kohta 8.10 Ehdotus jätelajikohtaisista suunnitelmista on erittäin hyvä ja niiden laadintaan tulee osallistaa myös k.o. materiaalin toimialan edustajat.

2.9.

ECHA Consultation of potential candidates for substitution: Propiconazole

Nettilomakelausunnossamme korostimme, että tällä hetkellä ei ole olemassa vaatimukset täyttävää korvaajaa propikonatsolille. Sitä käytetään kyllästysaineissa, pinnoitteissa ja maaleissa.  Kemianteollisuus samoin kuin biokemikaalien kehittäjät etsivät uusia menetelmiä, joilla kosteuden aiheuttamat haitat puulle voidaan estää. Korvaavien tuotteiden markkinoilletulo vaatii vuosien kehitys- ja testausprosessin. Korvaavien tuotteiden ja niiden käytön tulee olla ympäristön, terveyden ja tehokkuuden kannalta nykyisiä menetelmiä parempi. 

27.8.

Lausuntopyyntö: ehdotus ympäristöministeriön asetukseksi rakennuksen ilmastoselvityksestä

Osa 1. Asetusluonnoksen yleinen palaute

Asetuksen tarkoitus on erittäin hyvä ja kannatamme sen voimaansaattamista. On hyvä, että menettely noudattelee muiden Pohjoismaiden kanssa luotuja linjauksia. Näemme hyvänä, että asetus kattaa nyt myös korjattavat rakennukset ja niissä olevat rakenteet. 

On tärkeää, että Suomi/Pohjoismaat etenevät tässä nopeasti, jolloin pohjoismainen malli voisi yleistyä myös muualla Euroopassa. Tämä edistää rakennustuotteiden vientiä.

Osa 2. Kommentit asetusluonnoksen pykäliin

1 § Rakennuksen vähähiilisyyden arviointi
Suunnittelijoille asetetaan tässä sellaisia vaatimuksia, joiden täyttymisestä hän ei rakentamisluvan hakuvaiheessa voi tarkkaan tietää.

19 § Hiilivarasto
Emme näe perusteltua syytä ottaa 100 vuoden vähimmäisaikaa mukaan asetukseen. 

100 vuoden aikajaksolle ei ole varmuutta, etteikö rakennusta esim. kaavoitussyistä tai käyttötarpeen hävittyä tulla purkamaan. Rakennustuotteen pitkän käyttöajan olennaiset tekijät ovat laadukas suunnittelu ja rakentaminen sekä rakennuksen huolto ja ylläpito. Näihin asioihin asetus ei voi vaikuttaa. 50 vuoden arviointiaika on perusteltua, mutta epävarmuus kasvaa ajan myötä. Tuotteen hiilivarasto voi säilyä, vaikka se ei olisikaan enää rakennuksessa, rakennuspaikalla tai rakennuslupaa vaativassa uudessa rakennuksessa.

Asetusluonnoksen perustelumuistio viittaa ISO 14067 sekä EN 16449 käyttöön eloperäisen hiilen laskennassa. Nämä standardit eivät ohjeista laskemaan uusiutuvien tuotteiden eloperäistä hiilivarastoa 100 vuoden käyttöiälle. Standardit eivät myöskään ota kantaa kestävän metsänhoidon kriteereihin, ISO 14067 ottaa kantaa metsänhoidon menetelmiin ja ne ovat huomioitu esimerkiksi metsälaissa Suomen osalta.

Hiilivaraston laskennassa viitataan standardiin ISO 14067, vaikka laskenta tulee tehdä EN 15804+A2:n periaatteiden mukaisesti. Laskennassa tulisi käyttää kansallista päästötietokantaa tai tuotteiden ympäristöselosteita, näistä tiedoista ei kuitenkaan löydy tietoa raaka-aineen alkuperästä tai kestävyydestä. Lisäksi 100 vuoden käyttöikä koskisi vain uusiutuvien materiaalien hiilivarastoa, mikä asettaa materiaalit eriarvoiseen asemaan.  Ilmastohyöty tulisi voida ilmoittaa kaikille tuotteille samoilla vaatimuksilla.

21 § Ilmastoselvitys
Rakentamislupaa hakiessa ei kaikki käytettävät tuotteet ole selvillä, vaikka materiaalit olisikin valittu. Hakija ei voi tietää onko ylipäänsä vaatimusten mukaisia tuotteita saatavilla toteutushetkellä. Puulle asetettujen erityisten vaatimusten vuoksi tämä epävarmuus saattaa jopa johtaa siihen, että puun käyttöä vältetään.

Asetusluonnoksen perustelumuistiossa hiilijalanjäljen arviointi (6 §) rakennusluvan hakuvaiheessa vaadittavalle raaka-aineen alkuperävaatimuksen (esim. kestävä metsänhoito) todentamiselle ei ole olemassa järjestelmää. Toisaalta Suomessa ja EU:ssa on metsien kestävää käyttöä ja puu laillisuutta koskevaa yleistä lainsäädäntöä. Asetusluonnoksen perustelumuistion mukaan tuotevalmistajan on pystyttävä todentamaan tiedot, mutta rakennuslupavaiheessa tuotevalintoja ei yleensä ole tehty, joten tietoa puun alkuperästä tai kestävyydestä ei ole saatavilla. 

Lisäksi vaatimus poikkeaa perusteluna esitetystä EN 15804+A2 -standardista, koska standardissa ei ole erillisiä vaatimuksia raaka-aineiden alkuperälle tai kestävyyskriteereille. Kansallinen päästötietokanta ja/tai tuotteiden ympäristöselosteet eivät sisällä tietoa raaka-aineiden alkuperästä (esim. metsäsertifiointi).  Euroopan Unionin vaatimuksena puumateriaalille on sen jäljitettävyys (Chain of Custody), mikä todennetaan EU:n puutavara-asetuksen (EU Timber Regulation) mukaisesti. Suomessa metsälaki taas säätää metsien hoidosta ja kestävästä käytöstä.

Metsien sertifiointi perustuu vapaaehtoisuuteen ja sertifikaatit ovat markkinaehtoisia, eikä niiden kriteereitä ole lainsäädännössä määritelty.  Asetusluonnoksen perustelumuistio mainitsee esimerkkinä FSC-metsäsertifikaatin tai vastaavat kestävät ilmastokriteerit täyttävän todentamismenetelmän. Metsäsertifiointi perustuu vapaaehtoisuuteen ja markkinakysyntään. Suomen metsistä 19 miljoonaa hehtaaria on PEFC sertifioitua ja 2 miljoonaan hehtaaria FSC sertifioitua (lukemat pitävät sisällään myös metsien tuplasertifioinnin). Käytännössä sertifiointi on lakisääteisten vaatimusten ylittämistä. Asetus ei voi viitata metsäsertifiointiin eikä perustelumuistion tule niitä listata. Metsänomistaja voi hoitaa metsäänsä paremmin kuin mikään sertifikaatti vaatii, vaikka hän ei halua esim. kustannussyistä metsäänsä sertifioida. EU:lta on tulossa laaja lainsäädäntöpaketti, joka tullee sisältämään ohjeistusta myös kansallisten hiilinielujen vaalimiseen.

Luonnos ei myöskään esimerkiksi rajaa pois rakennukselle vapaaehtoisesti haettavia ”vihreän rakentamisen” sertifikaatteja/järjestelmiä, eikä aseta niille kriteereitä.  Asetusluonnoksessa otetaan kantaa vain uusiutuvien (käytännössä vain puu) raaka-aineiden alkuperä- tai kestävyysvaatimuksiin, kun taas uusiutumattomille raaka-aineille ei ole asetuttu minkäänlaisia alkuperä- tai kestävyysvaatimuksia. Tämä asettaa materiaalit/tuotteet eriarvoiseen asemaan rakennuksen ilmastoselvityksen kannalta.

Alkuperä- tai kestävyysvaatimukset eivät ylipäänsä liity tuotteen hiilijalanjälkilaskentaan, tai vaatimuksia tulisi esittää kaikille raaka-aineille/materiaaleille.  Asetusluonnoksen perustelumuistio viittaa EN 15804+A2 standardin sisältävän orgaanisen raaka-aineen eloperäiset kasvihuonekaasupäästöt ja hiilidioksidin poistumisen, sekä kestävän ilmastokriteerin ja alkuperätiedon. Standardissa ei kuitenkaan käsitellä orgaanisen raaka-aineen kestävyyskriteerejä, kuten metsäsertifiointia. Alkuperätiedon osalta standardi keskittyy vain metsätyyppeihin mistä raaka-aine on hankittu, muttei ota kantaa muuten raaka-aineen alkuperään tai laillisuuteen.

24 § Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Kannatamme pikaista voimaantuloa heti kun asetus ja siihen liittyvä muu lainsäädäntö on selkeä ja tasaveroinen materiaalien suhteen.

26.3.

Consultation on derogation to the exclusion criteria
Creosote PT-08

The Federation of the Finnish Woodworking Industries contribution to the Consultation:

Carbon storing wood products with a long service life play a key role in the fight against climate change. Increasing the use of wood and replacing climate-negative materials (concrete, steel, composites) with wood will reduce carbon emissions and increase natural carbon sinks. Maintaining the conditions for effective industrial wood protection is essential to achieve European sustainability and climate goals, as well as to safeguard and increase the use of wood in all infrastructure construction. Our domestic wood species used in the infrastructure need to be treated for enhanced durability and prolonged service life.

Creosote impregnated wood products are used for rail transport, bridge structures and the distribution of electricity and telecommunications.

Safety and security of European electricity networks depend on existing industrial scale creosote installations to cope with climate change demands when for example, wood pole overhead lines are casualties of extreme wind damage.

Creosote is used in widely in railway infrastructure and bridge structures. Potential rot damage in the wood material used in traffic infrastructure causes a significant risk to the safety of road users.

There are thousands of wooden bridges in Finland, owned by The Finnish Transport Infrastructure Agency, municipalities and private road owners. More than 80% of the bridges supplied by the bridge manufacturing industry have been creosote-impregnated in recent years. The latest construction guidelines in Finland require the use of creosote-impregnated wood in safety-critical load-bearing bridge structures if the bridge structure is made of wood material. The service life demand in these structures is 60-80 years.

Creosote substitutes available on the market today do not offer the same product life expectancy. The transition to alternative substances will shorten the service life of the end products. As the life cycle costs of wood-based infrastructure increase, the competitiveness of wood products relative to substitute materials weakens. These alternative materials, such as steel, concrete and composite, carry a higher environmental impact than wood.

According to our interpretation the use of creosote-impregnated wood in critical bridge structures has been assessed as necessity to prevent human safety risk. At this point ban would be a threat to the use of wood in bridge structures in the absence of creosote-equivalent wood preservative alternatives so far.

We would like to stress that Finnish producers are very committed to the ongoing change with wood preservatives. Creosote replacement products have been tested for several years in field trials with industrial end users. Conducting reliable, long-term endurance tests under authentic conditions and obtaining results is a process that takes several years, at least.

Other substitutes/materials are not yet generally available in Finland for this purpose, and there is no user experience. There is also no certainty about the availability of replacement materials. This could have unforeseen effects on the progress of infrastructure projects. We also estimate that the alternative material would significantly increase the material and investment costs of the bridge

Our industry has not been informed of any situations in which creosote has been suspected or found to have caused emissions to water or soil in connection with the supply of wooden bridges.

In its final assessment, we ask the Authority to pay attention to the assessment of the manufacturing industry that there is currently insufficient information on the long-term performance of substitute products in different applications and in different soil and weather conditions in EU Member States. There are also no alternative preservatives available or built and licensed production capacity to enable the transition to take place without severe availability problems and market disruption.
 

Manufacturing industry and industrial end-users both estimate that the transition to new replacement solutions cannot be carried out safely in European conditions at this stage. We also emphasize, that forced, premature transition to substitute products might cause severe risks to human safety.

Transition will also lead to significant increase in the infrastructure costs of member countries. This will focus demand on materials with significantly higher environmental impacts than wood products have. More field testing and user experiences will be needed for the next 5-10 years to achieve end-user confidence. It is a necessity for maintaining the demand for wood-based solutions in a situation of change.

The Federation of the Finnish Woodworking Industries recommends that ECHA and competent authorities responsible for the evaluation of creosote as an active under BPR authorise creosote for a further 5 years and recommends that creosote as an active substance be approved under BPR article 5.2 (c) for a further 5 years with a further review after that time.

Helsinki, March 26, 2021

5.3. 2021

Puutuoteteollisuuden lausunto: Valtioneuvoston periaatepäätös Kiertotalouden strategisesta ohjelmasta

Kiertotalouden kehittäminen ja pelisääntöjen luominen on olennaisen tärkeää ja tukee puutuoteteollisuuden tavoitteita.  Erityisesti seuraavat kohdat koemme olennaisiksi omalta kannaltamme.

Kiertotalous osana ilmastopolitiikkaa

Puupohjaisten materiaalien käyttö esim. rakentamisessa korvaa tuotteita, joiden hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat. Lisäksi puumateriaaliin liittyy metsänhoidon periaatteiden mukaan velvoite kasvattaa uutta puustoa, jolloin puun käytön aikana se ”kasvaa uudelleen”. Tämä onkin otettu huomioon esimerkiksi YM:n rakentamisen hiilijalanjäljen laskentamenetelmässä, jossa kierrätystuote ja uusiutuvaan luonnonvaraan perustuva tuote rinnastetaan. Tämä periaate tulisi huomioida laajemminkin esimerkiksi julkisten hankintojen ohjauksessa.

Markkinoiden puuttuminen

Suurin este puutuotteiden kierrätykselle ja uudelleenkäytölle on markkinoiden puuttuminen. Valtaosa puutuotteista käytetään rakennuksissa. Pientalorakentaminen Suomessa on laskenut viimeiset vuosikymmenet ja puun käyttö kasvaa nyt erityisesti asuinkerrostalo- ja julkisessa rakentamisessa. Pientalot rakennetaan nykyisin lähinnä tehdasvalmisteisista talopaketeista. Rakentamisen energia- ja muut määräykset ovat jatkuvasti tiukentuneet, jolloin purkukohteista irrotettavat tuotteet pääsääntöisesti eivät täytä enää nykyisiä rakentamisen vaatimuksia. Lisäksi rakennustuoteasetuksen mukaan suuri osa rakenteista on CE-merkittävä, joka ei mahdollista käytetylle tuotteelle. Purettu CE-merkittykään tuote ei välttämättä täytä niitä teknisiä ominaisuuksia, joita sillä on valmistushetkellä ollut.

Purkutuotteiden ja -materiaalien kelpoistaminen uuteen käyttöön vaatisi erityistä työtä, esimerkiksi rakennuspaikkakohtaisia hyväksyntöjä, jotka eivät tällä hetkellä ole mahdollisia.

Markkinoilla myös ostajan ja myyjän kohtaaminen on hankalaa eikä sille ole olemassa laajamittaisesti toteuttamiskelpoista alustaa. Mahdollinen kierrätysmateriaaliin perustuva liiketoiminta vaatii varmuuden tasaisesta materiaalivirrasta, jota tällä hetkellä ei voida taata.

Rakennusten käyttöajan pidentäminen ja korjaaminen

Rakentamisen materiaalitehokkuutta ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä voidaan kannustaa toimenpiteillä, joilla rakennusten käyttötarkoituksen muutosta ja korjaamista tuetaan.

End of waste

Käytettyä puumateriaalia on mahdollista käyttää moneen kehittyvään tuotteeseen, joilla on oma vaikutuksensa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. End-of-waste -kriteereillä voitaisiin saada puumateriaalia käytettäväksi esimerkiksi uusien polttoaineiden valmistukseen.

Innovaatiot ja design

Kannatamme lämpimästi kiertotalous-designin luomiseen. Kierrätettyjen tuotteiden (pl. rakentamisen CE-merkittävät tuotteet) hyväksyttävyyttä kuluttajien silmissä voidaan kehittää.

2020

12.6. 

Porrasvalmistajien lausunnot Rakennustietosäätiön Puuportaat - sekä Kaiteet ja käsijohteet -ohjekortteihin.

2019

29.11.2019

Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta annetun YM asetuksen muuttamisesta

Asetuksessa esitetyt muutosehdotukset korjaavat havaittuja epäkohtia ja virheitä, mutta siinä esitetyt kiristykset eivät ole perusteltuja. Koko lausuntomme on tässä. 

29.11.

Ympäristöministeriön lausuntopyyntö: Avustus ARA-asuntojen korjaamiseen ikääntyneille soveltuviksi

Avustus on tarpeellinen ja se tasoittaa kasvukeskusten ja taantuvien alueiden välisiä eroja iäkkäiden asumisen laadussa.

Ehdotetuilla korjauksilla on merkittävä vaikutus iäkkäiden asumiseen. Ovien leventäminen ja samalla kynnysten muuttaminen esteettömyysvaatimusten mukaiseksi antaa mahdollisuuden itsenäiseen elämään. Myös lukitusten päivittäminen helppokäyttöiseksi tulee huomioida. Lisäksi tulisi huomioida ikkunoiden käyttöön liittyvät korjaukset: invasalvoilla varustetut ikkunat ja alhaalta säädettävät sälekaihtimet ovat käytettävissä vaikka pyörätuolista. Keittiökalusteiden madaltaminen antaa mahdollisuuden itsenäiseen elämään. Uusissa keittiökalusteissa on helposti liukuvat laatikot sekä kaapeissa pomppusalvat sekä automaattisia sulkimia. Keittiökalusteiden uusimisen yhteydessä voidaan parantaa myös keittiön valaistusta sekä asettaa pistorasiat helposti ulottuville. Korjausavustuksen tulee siis olla tarpeeksi laaja, että samalla korjataan esim. koko keittiön toimivuus ja turvallisuus.

Avustustaso on niin houkutteleva, että sillä tulee olemaan hankkeita käynnistävä voima.

Avustus tulee hyvään aikaan uudisrakentamisen hiipumisen kannalta, koska etenkin kasvukeskusten rakentamisen kysyntä on hiljenemässä. Näin ollen tuotevalmistajilla on kapasiteettia tuotteiden toimittamiseen.

21.11. 2019

Valtioneuvoston asetus asuinrakennusten energia-avustuksista vuosina 2020-2022

Kommentoimme asetusluonnosta auinrakennuksille myönnettävistä energia-avustuksista. Lausuntotekstimme on tässä.

26.6.2019

Ympäristöministeriön ohje rakennuksen kosteusteknisestä toimivuudesta

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/2945/2018

Lausuntoteksti ohjeeseen:

Sivun 32 viimeisen kappaleen keskellä oleva lause: Tähän pyritään varsinkin puurakenteisten ryömintätilallisten alapohjien yhteydessä, on turha lause sillä kaikissa tapauksissa on pyrittävä siihen että ryömintätilan maanpinnan taso on samalla tasolla (tai korkeammalla) kuin maan taso rakennuksen ulkopuolella. Sama koskee s. 33 kuvatekstiä.

Sivun 33 ensimmäinen kappale, viimeinen lause alkaa: Erityisesti puurakenteisen ryömintätilallisen alapohja kosteusteknistä toimivuutta parannetaan...

Tässä sanat, Erityisesti puurakenteisen, voi poistaa sillä asia koskee kaikkia alapohjia.

Sivun 33 toiseksi viimeinen kappale, toinen lause alkaa: Erityisesti puurakenteisissa alapohjissa suositellaan... . Tässä sanat, Erityisesti puurakenteisissa, voi poistaa sillä asia koskee kaikkia alapohjia.

Sivun 38 toiseksi viimeinen kappale, toiseksi viimeinen lause alkaa: Erityisesti puurunkoisilla tiiliverhotuilla ulkoseinärakenteilla....

Tässä sanat, Erityisesti puurakenteisen, pitäisi korvata sanoilla: Erityisesti rankarunkoisilla....

Myös lauseen lopussa sanat: , puurungon pitkäaikaiskestävyyden parantamiseksi, tulisi poistaa.

Tämän ohjeen tulisi olla materiaalineutraali ja sama asia koskee mm. teräsrankarunkoja (ehkä vielä enemmänkin kylmäsiltavaikutuksen johdosta).

Kuva 17 on massiivirakenteiden osalta piirretty oudosti höyry- ja ilmansulkukerroksen osalta (sekä kevytbetoni että massiivipuu), sillä nämä sulkukerrokset ovat itse seinä koko paksuudeltaan.

25.2.2019 

Lausuntopyyntö luonnoksesta ympäristöministeriön asetukseksi ympäristöministeriön asetuksen 796/2017 muuttamisesta

Puutuoteteollisuus kannattaa asetusluonnoksen mukaista ehdotusta ulkovaipan ääneneristysvaatimuksen rajaamisesta koskemaan ainoastaan melualueita. Laskelmamme osoittavat kuitenkin, että melualueillakin 25 dB:n ääneneristys on riittävä varmistamaan, ettei Valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukainen sallittu melutaso ylity. Näin ollen asetuksen 30 dB:n raja tulisi pudottaa 25 dB:in. 

Perusteluna toteamme, että ikkunoiden ja ovien osalta 30 dB:n vaimennusvaatimus johtaisi siihen, että  jouduttaisiin käyttämään raskaita erikoistuotteita, joita osa valmistajista ei kykene tarjoamaan. Tämä vähentäisi kilpailua, nostaisi rakentamisen kustannuksia sekä lisäisi rakennustuotteiden painoa. Painon kasvu aiheuttaa suuremmat päästöt kuljetuksissa sekä johtaisi etenkin pientalotyömailla nostolaitteiden tarpeeseen. 

Jotta paikalliset olosuhteet tulevat parhaiten huomioitua, ehdotamme, että ääneneristyksen ensisijainen ohjeistus otetaan asemakaavamääräyksestä. Tätä voidaan tarvittaessa täsmentää akustikon selvityksellä tai noudattamalla 25 dB:n ääneneristysvaatimusta. Näillä keinoin saadaan huolehdittua, että Valtioneuvoston päätöksen mukainen melutaso ei ylity. Ehdotamme, että Ympäristöministeriön Ääniympäristöohjeessa täsmennetään sallitun melutason varmistaminen tämän menettelyn mukaisena.

Muuta asetukseen liittyvää
Ääniteknisiä ominaisuuksia ohjeistettaessa on käytettävä alan standardisuureita: Ikkunoiden ja ovien harmonisoitu tuotestandardi vaatii ääniteknisten ominaisuuksien testaamisen ja ilmoittamisen suureilla Rw, Rw+C, Rw+Ctr, (dB).

10.1.2019

Ympäristöministeriön menetelmä rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen arviointiin

Puutuoteteollisuus ry:n lausunto Ympäristöministeriön menetelmä rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen arviointiin

Kiitämme mahdollisuudesta kommentoida arviointihanketta. Hanke konkretisoi hyvin Suomen valtion ja eduskuntapuolueiden sitoutumista hiilidioksidipäästöjen pienentämiseen ja auttaa kohdentamaan toimenpiteet rakentamisen sektorille. Hiilidioksidirajojen asettaminen lopulta kertoo minkä kokoinen haaste rakennussektorille tullaan osoittamaan.

Tuotevalmistajille tämä antaa selkeän viestin. On kuitenkin tärkeä pitää mielessä, että tavoitteena on rakennustason päästöjen ohjaus, ei tuotteiden keskinäinen vertailu. Samoin huomiota tulee kiinnittää päästötietojen keskiarvotietojen (taulukko) ja todennettujen arvojen käyttöön ja siihen mahdollisesti liittyvään väärinkäytöksen mahdollisuuteen. 

Pidämme hyvänä, että laskennassa tukeudutaan olemassa oleviin standardeihin. Laskennan ohjeistuksen tulisi noudattaa standardeissa käytettyä termistöä. Esimerkiksi hiilijalanjälki esiintyy standardissa käsitteessä ’vaikutus ilmakehän lämpenemiseen (GWP)’. 

Ohjeessa ei mainita ISO-standardin mukaan laskettuja hiilijalanjälkiä. Jossakin tapauksessa sellainen voi tulla vastaan.

Hiilikädenjälki on tässä määritelty eri lailla kuin muualla on suositeltu. Tämä voi jatkossa aiheuttaa sekaannusta, ellei sitten tässä tarkoitettua hiilikädenjälkitermiä ilmaista jotenkin eri tavalla.

Hanke osaltaan kannustaa myös kiertotalouteen. Kierrätykseen liittyy useita epävarmuustekijöitä sekä vakiintumattomia käytäntöjä. Tämä näkyy myös tässä esityksessä. Esimerkiksi hiilivaraston käsittely jää epäselväksi.  Lisäksi puretun muuten käyttökelpoisen rakennustuotteen käyttö ei usein edes onnistu uudisrakentamiselle asetettujen teknisten vaatimusten suhteen. Toivomme kierrätystuotteiden käytön ja ohjeistuksen tarkkaa pohdintaa ennen laskennan käyttöönottoa.

Yksityiskohtaisia kommentteja:
2.1.3 Ehdotettujen 50 ja 75 vuoden tarkastelujaksojen lisäksi tulisi voida ilmoittaa myös rakennuksen käyttötarkoituksen mukaisen suunnitteluiän mukaisen hiilijalanjäljen arvio.
3. Hiilijalanjäljen laskennan lähtökohtana on mainittu vain materiaalin paino. Käytännössä se voi laskentatavasta tai tuotteen laadusta riippuen olla muukin suure.
3.4 Taulukko X: Korjaustoimien vaiheille käytetään samoja symboleja kuin uudisrakentamiselle – voisiko korjauksen vaiheet selvyyden vuoksi erottaa jollain lisämerkinnöillä (esim. A5k)?
4.3 Hiilikädenjälki: Kaikkien biopohjaisten tuotteiden hiilivarastot huomioitava.
5.2 Laskentatulosten erottaminen: Vaiheet tulisi ryhmitellä loogisemmin A1-A3 (tuotevalmistajan vaiheet) ja A4-A5 (muut toiminnot).