UPM plywood teahouse puurakennetta

Asiantuntija-artikkelit

app\modules\article\models\Post Object ( [post_category] => Array ( [0] => 6 ) [post_tag] => Array ( ) [post_picture_id] => 0 [post_picture] => [post_thumb] => [history] => [publish_date] => [publish_time] => [expire_date] => [expire_time] => [_attributes:yii\db\BaseActiveRecord:private] => Array ( [ID] => 1559 [post_author] => 0 [post_date] => 2025-02-19 11:14:58 [post_date_gmt] => 2025-02-19 09:14:58 [post_content] =>

Suomen maine ilmastotoimien edelläkävijänä on rapautumassa. Se, että maapallon keskilämpötilan nousua ei ole saatu pysäytettyä, ei ole perustelu miksi me Suomessa voisimme antaa periksi. Suomen hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2035 muodostuu ilmastopäästöistä ja hiilinieluista. Päästöjen vähentämisen tiellä on jatkettava. Dubain ilmastokokous vuonna 2023 päätti fossiilisista polttoaineista irtautumisesta. Tämä ”irti fossiileista” tulisi ottaa laajemminkin ilmastopolitiikan linjaukseksi.

Suomessa rakennussektorin ilmastopäästöjen lasku nojaa vielä vahvasti energiantuotannon vähähiilistymiseen. Väite siitä, että rakennusten ilmastopäästöt syntyvät pääasiassa käytön aikana, on jo rapautunut. Energian päästöjen laskun taakse jää se tosiasia, että itse rakennusalalla ei laajassa mittakaavassa ole tapahtunut merkittävää muutosta. Asuinrakentamisen uudistuotannon yksikköpäästöt ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan.

Vähähiilisten tuotteiden kehittäminen vie aikaa ja on kallista. Rakennusteollisuuden vähähiilisyystyön lähtökohtana näyttää olevan markkinaosuuksien pitäminen, katsotaan mihin se vähähiilisillä tuotteilla johtaa. Tämä on etenemistä toinen jalka betoniin valettuna. Ilmastonmuutos ja sen hillintä on kuitenkin murroskohta, joka kääntää myös rakentamisen uuteen asentoon.

Ympäristöministeriön rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoasetusta varten koottu työryhmä valmistelee asetusluonnosta kevään lausuntokierrokselle. Raja-arvot koskevat enää osaa uudisrakentamisesta, kun asetuksen piiristä leikattiin rakentamislain korjaussarjan yhteydessä pientalot ja korjausrakentaminen. Kattavuuden kutistamisella asetuksen vaikuttavuus päästöjen leikkaajana heikkenee merkittävästi.

Asetuksen ensimmäiset raja-arvot asetettaneen niin alhaisiksi, että niiden merkitys tulee olemaan laskennan rutinoiminen sekä laskijoiden työllistäminen. Ministeri Mykkänen on maininnut, että raja-arvoasetus tulee sisältämään myös askelmerkit seuraaviin raja-arvovaatimustasoihin. Käytännössä päästöjen väheneminen alkaa vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäinen raja-arvojen kiristys tapahtuu. Rakentamislain alkuperäisestä aikataulusta on jääty jo lähdössä jälkeen.

EU-lainsäädäntö on yhdenmukaisesti viemässä vähähiilisyystavoitetta eteenpäin. Myös uusittu rakennustuoteasetus tuo rakennustuotteiden ympäristövaikutukset lainsäädännön piiriin, kun uusi rakennusten energiatehokkuusdirektiivi tähtää rakennusten elinkaariseen nollapäästöisyyteen.

Suomalainen rakennusala on jarrulla seisoessaan pudonnut pohjoismaisessa vertailussa kakkossarjaan. Esikuva on Tanska, jossa rakennusteollisuus itse on vaatinut merkittäviä päästöleikkauksia. Siellä vuosien 2023–2029 välillä asteittain kiristyvien vaatimusten avulla rakennusten hiilijalanjälkeä alennetaan lähes 40 %. Perusteluna rohkealle etenemiselle on Tanskan rakennusteollisuuden kilpailukyvyn parantaminen vientimarkkinoilla.

Ilmasto ei odota, eikä myöskään vientimarkkinat. Rakennustuotteiden viejinä kilpailemme markkinoilla, joilla hiilijalanjäljellä on merkitystä. Emme halua mainetta Euroopan peränpitäjänä. Ilmastopäästöjen seuranta nostaa esiin niitä yrityksiä, jotka ovat olleet aktiivisia ja rakentaneet valmiuksiaan. Ne ansaitsevat vihdoin päästä näyttämään mitä osaavat.

Eri yhteisöt, kunnat, rakennuttajat ja investoijat ovat linjanneet omia ilmastotavoitteitaan. niillekin Rakentaminen on niillekin suuri ilmastopäästöjen aiheuttaja, sen myötä merkittävä päästöjen leikkaamiskohde. Asetuksen raja-arvot ovat rima, johon kunnianhimoisimmat toimijat voivat toimintaansa verrata. Matalan riman ylittäminen ei ole kummoinenkaan saavutus.

Raja-arvovaatimukset kirittävät vähähiilisten rakennusmateriaalien kehittämistä. Vähähiilisestä tulee standardituote, jolloin sen kilpailukyky paranee. Vähähiilisyys tasoittaa eri rakennusmateriaalien välisiä eroja, joka myös avaa kehitystä materiaalisidonnaisuudesta aitoon ’oikea materiaali oikealle paikalle’ -ajatteluun.

On korkea aika pohtia, onko Suomen järkevää pysyä rakentamisen päästökehityksen kakkosliigassa ja käpertyä kotimarkkinan suojaamiseen. Vai olisiko Suomen parempi kehittää kotimarkkinaa ja samalla tukea vientiin suuntautuneiden yritysten kilpailukyvyn kehitystä myös vähähiilisten tuotteiden ja ratkaisujen osalta? Vaikuttavien uudisrakentamisen hiilijalanjälkiraja-arvojen asettaminen on selkeä signaali siitä, minkälaisia yrityksiä ja ratkaisuja valtio toiminnallaan haluaa tukea.

[post_content_en] => [post_content_ee] => [post_content_sv] => [post_title] => Kommenttimme rakennusten hiilijalanjäljen sääntelyyn: Rakennusala hyötyy vaativista hiilijalanjäljen raja-arvoista [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => open [post_password] => [post_name] => kommenttimme-rakennusten-hiilijalanjaljen-saantelyyn-rakennusala-hyotyy-vaativista-hiilijalanjaljen-raja-arvoista [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-19 11:14:58 [post_modified_gmt] => 2025-02-19 09:14:58 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [post_expire] => [vote_status] => 0 ) [_oldAttributes:yii\db\BaseActiveRecord:private] => Array ( [ID] => 1559 [post_author] => 0 [post_date] => 2025-02-19 11:14:58 [post_date_gmt] => 2025-02-19 09:14:58 [post_content] =>

Suomen maine ilmastotoimien edelläkävijänä on rapautumassa. Se, että maapallon keskilämpötilan nousua ei ole saatu pysäytettyä, ei ole perustelu miksi me Suomessa voisimme antaa periksi. Suomen hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2035 muodostuu ilmastopäästöistä ja hiilinieluista. Päästöjen vähentämisen tiellä on jatkettava. Dubain ilmastokokous vuonna 2023 päätti fossiilisista polttoaineista irtautumisesta. Tämä ”irti fossiileista” tulisi ottaa laajemminkin ilmastopolitiikan linjaukseksi.

Suomessa rakennussektorin ilmastopäästöjen lasku nojaa vielä vahvasti energiantuotannon vähähiilistymiseen. Väite siitä, että rakennusten ilmastopäästöt syntyvät pääasiassa käytön aikana, on jo rapautunut. Energian päästöjen laskun taakse jää se tosiasia, että itse rakennusalalla ei laajassa mittakaavassa ole tapahtunut merkittävää muutosta. Asuinrakentamisen uudistuotannon yksikköpäästöt ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan.

Vähähiilisten tuotteiden kehittäminen vie aikaa ja on kallista. Rakennusteollisuuden vähähiilisyystyön lähtökohtana näyttää olevan markkinaosuuksien pitäminen, katsotaan mihin se vähähiilisillä tuotteilla johtaa. Tämä on etenemistä toinen jalka betoniin valettuna. Ilmastonmuutos ja sen hillintä on kuitenkin murroskohta, joka kääntää myös rakentamisen uuteen asentoon.

Ympäristöministeriön rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoasetusta varten koottu työryhmä valmistelee asetusluonnosta kevään lausuntokierrokselle. Raja-arvot koskevat enää osaa uudisrakentamisesta, kun asetuksen piiristä leikattiin rakentamislain korjaussarjan yhteydessä pientalot ja korjausrakentaminen. Kattavuuden kutistamisella asetuksen vaikuttavuus päästöjen leikkaajana heikkenee merkittävästi.

Asetuksen ensimmäiset raja-arvot asetettaneen niin alhaisiksi, että niiden merkitys tulee olemaan laskennan rutinoiminen sekä laskijoiden työllistäminen. Ministeri Mykkänen on maininnut, että raja-arvoasetus tulee sisältämään myös askelmerkit seuraaviin raja-arvovaatimustasoihin. Käytännössä päästöjen väheneminen alkaa vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäinen raja-arvojen kiristys tapahtuu. Rakentamislain alkuperäisestä aikataulusta on jääty jo lähdössä jälkeen.

EU-lainsäädäntö on yhdenmukaisesti viemässä vähähiilisyystavoitetta eteenpäin. Myös uusittu rakennustuoteasetus tuo rakennustuotteiden ympäristövaikutukset lainsäädännön piiriin, kun uusi rakennusten energiatehokkuusdirektiivi tähtää rakennusten elinkaariseen nollapäästöisyyteen.

Suomalainen rakennusala on jarrulla seisoessaan pudonnut pohjoismaisessa vertailussa kakkossarjaan. Esikuva on Tanska, jossa rakennusteollisuus itse on vaatinut merkittäviä päästöleikkauksia. Siellä vuosien 2023–2029 välillä asteittain kiristyvien vaatimusten avulla rakennusten hiilijalanjälkeä alennetaan lähes 40 %. Perusteluna rohkealle etenemiselle on Tanskan rakennusteollisuuden kilpailukyvyn parantaminen vientimarkkinoilla.

Ilmasto ei odota, eikä myöskään vientimarkkinat. Rakennustuotteiden viejinä kilpailemme markkinoilla, joilla hiilijalanjäljellä on merkitystä. Emme halua mainetta Euroopan peränpitäjänä. Ilmastopäästöjen seuranta nostaa esiin niitä yrityksiä, jotka ovat olleet aktiivisia ja rakentaneet valmiuksiaan. Ne ansaitsevat vihdoin päästä näyttämään mitä osaavat.

Eri yhteisöt, kunnat, rakennuttajat ja investoijat ovat linjanneet omia ilmastotavoitteitaan. niillekin Rakentaminen on niillekin suuri ilmastopäästöjen aiheuttaja, sen myötä merkittävä päästöjen leikkaamiskohde. Asetuksen raja-arvot ovat rima, johon kunnianhimoisimmat toimijat voivat toimintaansa verrata. Matalan riman ylittäminen ei ole kummoinenkaan saavutus.

Raja-arvovaatimukset kirittävät vähähiilisten rakennusmateriaalien kehittämistä. Vähähiilisestä tulee standardituote, jolloin sen kilpailukyky paranee. Vähähiilisyys tasoittaa eri rakennusmateriaalien välisiä eroja, joka myös avaa kehitystä materiaalisidonnaisuudesta aitoon ’oikea materiaali oikealle paikalle’ -ajatteluun.

On korkea aika pohtia, onko Suomen järkevää pysyä rakentamisen päästökehityksen kakkosliigassa ja käpertyä kotimarkkinan suojaamiseen. Vai olisiko Suomen parempi kehittää kotimarkkinaa ja samalla tukea vientiin suuntautuneiden yritysten kilpailukyvyn kehitystä myös vähähiilisten tuotteiden ja ratkaisujen osalta? Vaikuttavien uudisrakentamisen hiilijalanjälkiraja-arvojen asettaminen on selkeä signaali siitä, minkälaisia yrityksiä ja ratkaisuja valtio toiminnallaan haluaa tukea.

[post_content_en] => [post_content_ee] => [post_content_sv] => [post_title] => Kommenttimme rakennusten hiilijalanjäljen sääntelyyn: Rakennusala hyötyy vaativista hiilijalanjäljen raja-arvoista [post_excerpt] => [post_status] => publish [comment_status] => closed [ping_status] => open [post_password] => [post_name] => kommenttimme-rakennusten-hiilijalanjaljen-saantelyyn-rakennusala-hyotyy-vaativista-hiilijalanjaljen-raja-arvoista [to_ping] => [pinged] => [post_modified] => 2025-02-19 11:14:58 [post_modified_gmt] => 2025-02-19 09:14:58 [post_content_filtered] => [post_parent] => 0 [guid] => [menu_order] => 0 [post_type] => post [post_mime_type] => [comment_count] => 0 [post_expire] => [vote_status] => 0 ) [_related:yii\db\BaseActiveRecord:private] => Array ( ) [_errors:yii\base\Model:private] => [_validators:yii\base\Model:private] => [_scenario:yii\base\Model:private] => default [_events:yii\base\Component:private] => Array ( ) [_behaviors:yii\base\Component:private] => Array ( ) )
19.02.2025

Kommenttimme rakennusten hiilijalanjäljen sääntelyyn: Rakennusala hyötyy vaativista hiilijalanjäljen raja-arvoista

Suomen maine ilmastotoimien edelläkävijänä on rapautumassa. Se, että maapallon keskilämpötilan nousua ei ole saatu pysäytettyä, ei ole perustelu miksi me Suomessa voisimme antaa periksi. Suomen hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2035 muodostuu ilmastopäästöistä ja hiilinieluista. Päästöjen vähentämisen tiellä on jatkettava. Dubain ilmastokokous vuonna 2023 päätti fossiilisista polttoaineista irtautumisesta. Tämä ”irti fossiileista” tulisi ottaa laajemminkin ilmastopolitiikan linjaukseksi.

Suomessa rakennussektorin ilmastopäästöjen lasku nojaa vielä vahvasti energiantuotannon vähähiilistymiseen. Väite siitä, että rakennusten ilmastopäästöt syntyvät pääasiassa käytön aikana, on jo rapautunut. Energian päästöjen laskun taakse jää se tosiasia, että itse rakennusalalla ei laajassa mittakaavassa ole tapahtunut merkittävää muutosta. Asuinrakentamisen uudistuotannon yksikköpäästöt ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan.

Vähähiilisten tuotteiden kehittäminen vie aikaa ja on kallista. Rakennusteollisuuden vähähiilisyystyön lähtökohtana näyttää olevan markkinaosuuksien pitäminen, katsotaan mihin se vähähiilisillä tuotteilla johtaa. Tämä on etenemistä toinen jalka betoniin valettuna. Ilmastonmuutos ja sen hillintä on kuitenkin murroskohta, joka kääntää myös rakentamisen uuteen asentoon.

Ympäristöministeriön rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoasetusta varten koottu työryhmä valmistelee asetusluonnosta kevään lausuntokierrokselle. Raja-arvot koskevat enää osaa uudisrakentamisesta, kun asetuksen piiristä leikattiin rakentamislain korjaussarjan yhteydessä pientalot ja korjausrakentaminen. Kattavuuden kutistamisella asetuksen vaikuttavuus päästöjen leikkaajana heikkenee merkittävästi.

Asetuksen ensimmäiset raja-arvot asetettaneen niin alhaisiksi, että niiden merkitys tulee olemaan laskennan rutinoiminen sekä laskijoiden työllistäminen. Ministeri Mykkänen on maininnut, että raja-arvoasetus tulee sisältämään myös askelmerkit seuraaviin raja-arvovaatimustasoihin. Käytännössä päästöjen väheneminen alkaa vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäinen raja-arvojen kiristys tapahtuu. Rakentamislain alkuperäisestä aikataulusta on jääty jo lähdössä jälkeen.

EU-lainsäädäntö on yhdenmukaisesti viemässä vähähiilisyystavoitetta eteenpäin. Myös uusittu rakennustuoteasetus tuo rakennustuotteiden ympäristövaikutukset lainsäädännön piiriin, kun uusi rakennusten energiatehokkuusdirektiivi tähtää rakennusten elinkaariseen nollapäästöisyyteen.

Suomalainen rakennusala on jarrulla seisoessaan pudonnut pohjoismaisessa vertailussa kakkossarjaan. Esikuva on Tanska, jossa rakennusteollisuus itse on vaatinut merkittäviä päästöleikkauksia. Siellä vuosien 2023–2029 välillä asteittain kiristyvien vaatimusten avulla rakennusten hiilijalanjälkeä alennetaan lähes 40 %. Perusteluna rohkealle etenemiselle on Tanskan rakennusteollisuuden kilpailukyvyn parantaminen vientimarkkinoilla.

Ilmasto ei odota, eikä myöskään vientimarkkinat. Rakennustuotteiden viejinä kilpailemme markkinoilla, joilla hiilijalanjäljellä on merkitystä. Emme halua mainetta Euroopan peränpitäjänä. Ilmastopäästöjen seuranta nostaa esiin niitä yrityksiä, jotka ovat olleet aktiivisia ja rakentaneet valmiuksiaan. Ne ansaitsevat vihdoin päästä näyttämään mitä osaavat.

Eri yhteisöt, kunnat, rakennuttajat ja investoijat ovat linjanneet omia ilmastotavoitteitaan. niillekin Rakentaminen on niillekin suuri ilmastopäästöjen aiheuttaja, sen myötä merkittävä päästöjen leikkaamiskohde. Asetuksen raja-arvot ovat rima, johon kunnianhimoisimmat toimijat voivat toimintaansa verrata. Matalan riman ylittäminen ei ole kummoinenkaan saavutus.

Raja-arvovaatimukset kirittävät vähähiilisten rakennusmateriaalien kehittämistä. Vähähiilisestä tulee standardituote, jolloin sen kilpailukyky paranee. Vähähiilisyys tasoittaa eri rakennusmateriaalien välisiä eroja, joka myös avaa kehitystä materiaalisidonnaisuudesta aitoon ’oikea materiaali oikealle paikalle’ -ajatteluun.

On korkea aika pohtia, onko Suomen järkevää pysyä rakentamisen päästökehityksen kakkosliigassa ja käpertyä kotimarkkinan suojaamiseen. Vai olisiko Suomen parempi kehittää kotimarkkinaa ja samalla tukea vientiin suuntautuneiden yritysten kilpailukyvyn kehitystä myös vähähiilisten tuotteiden ja ratkaisujen osalta? Vaikuttavien uudisrakentamisen hiilijalanjälkiraja-arvojen asettaminen on selkeä signaali siitä, minkälaisia yrityksiä ja ratkaisuja valtio toiminnallaan haluaa tukea.